Ei kirjojakaan pukkaa, ei sitten ollenkaan nukkekoteja, kun Kalli's Garden Jr. on vienyt kokonaan mukanaan. 10 tuntia päivässä monttuduunarina lapion varressa, niin jotenkin ei illalla jaksa enää mineillä.

Mutta jotakin on sentään tapahtunut: olin muutama viikko sitten Haminassa äidin ja isin luona, ja siellä kun ei ollut häiriötekijöitä (lue: nukkekodilla leikkimään pyrkiviä lapsia), niin hiukan edistystä tapahtui Mäki-Kallin talossa:

• Violetti huone sai kirjahyllyn
• Pojan huoneeseen tuli nurkkaan komero kätkemään sähköpistokkeet ja sänkykin valmistui.
• Lisäksi päätin jättää ikkunoista verhot pois: ne ovat söpöt sellaisenaan...

Ennen kaikkea sain listattua asioita, joita sinne pitää tehdä, joten nyt voin paremmin varustautua viikonlopun matkaan ja ottaa tarvittavat työkalut mukaan. Valitettavasti vaan myön ne häiriötekijät tulevat mukaan :-)

Ps. kuvat on otettu isäni järjestelmäkameralla, enkä ihan hallitse sen säätöjä....

Hulluutta on monenlaista, ja eräs muoto niistä esiintyy kovasti täällä meilläpäin, nimittäin kirjahulluus. Sen viimeisin ilmentymän kertokoon tämä tarina:

Nainen menee kirjastoon palauttamaan tuhat kirjaa, jotta voi lainata tuhat lisää. Kirjaston eteisessä hänen silmiinsä sattuu Avoimen yliopiston mainoslehtinen, jonka hän nappaa mukaansa. Lopputulos: juuri tapahtunut ilmoittautuminen 1800-luvun kotimaisen kirjallisuuden kurssille.

Tarkoittanee sitä, että piakkoin ilmestyvät miniatyyriversiot seuraavista kirjoista:

•     Kanteletar
•     Runeberg, J. L.: Elgskyttarne (Hirvenhiihtäjät); Fänrik Ståls sägner (Vänrikki Stoolin tarinat)
•     Runeberg, Fredrika: Fru Catharina Boije och hennes döttrar (Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä)
•     Kivi: Nummisuutarit ; Seitsemän veljestä
•     Canth: Työmiehen vaimo ; Hanna
•     Pakkala: Vaaralla  
•     Tavaststjärna: Hårda tider (Kovina aikoina)
•     Aho: Papin tytär; Papin rouva
•     Järnefelt: Isänmaa.

Mutta tätä sanotaan rakastumiseksi, kuten Andrew Marvell määritteli joskus 1600-luvulla:

MY Love is of a birth as rare
    As 'tis, for object, strange and high ;
It was begotten by Despair,
    Upon Impossibility.
 

Magnanimous Despair alone
    Could show me so divine a thing,
Where feeble hope could ne'er have flown,
    But vainly flapped its tinsel wing.

Ei kun siis pölyhuisku, ei tappara, oli paras tuliainen Tampereen messuilta. Mutta on se mukava tietää, etten ihan ole vielä kiusannut Helanderin Erjaa hengiltä kaiken maailman ideoillani (hänen toteutettavakseen :-) kun vielä lahjoo minua näin hienolla esineellä. Muistan muuten kun Erja puhui fasaanien kynimisestä, ei ollut kovin helppo homma. Hauskaa nähdä mitä niistä höyhenistä tuli, vaikka taitaa niitä olla vielä jäljelläkin? Ja kaupan päälle Erja  vahtii vielä pöytääni, niin että pääsen kahvittelemaan Seijan ja Ninan kanssa (ja shoppailemaan, mutta ei kerrota Erjalle :-)

Tosin valitettavasti minun ei tarvinnut edes poistua pöydästä, kun Tuijan kirjat olivat myynnissä siinä ihan vieressäni. No, vain kaksi tarttui mukaan... muutenkin olin ihan hillitty, mitä nyt kaksi sinistä nallejen turkkikangasta tarttui Japirilta ja pienen pieni pala sieltä nurkkapöydästä Karoliinan kostyymeistä (mutta ne kankaat olikin jo hamstrattu Turusta...).

Ette muuten ole saaneet raporttia Turun ostoksista, kun joku teki päätöksen raportoida vasta kun kaikki hankinnat on toteutettu. Ts. tarvikepaketteja tarttui mukaan aika monta, joten voi olla että joudutte hetkisen odottamaan.

Mutta nyt työpöydällä odottaa kahdeksan laukkumallia toteutustaan...

Tulipa taas käytyä Hobby Pointissa lauantaina, ja kuten siellä totesin, ei minulla oikeastaan olisi siihen varaa. Mutta ensin pari kuvaa, jotka johtivat tähän:

Pahinta on, että noilla kuvilla on tuskin mitään tekemistä sitten lopputuloksen kanssa.... Mutta tuloksen pitäisi sisältää kaksi kauppaa, kaksi asuinkerrosta (salonki, makuu- ja kylpyhuone) ja varmaan ullakollekin jotakin mahtuu. Ainoa vika rakennelmassa on, että se ei mahdu sille varatulle paikalle. Mutta totesin, että ehkä meillä on jossakin lisää tilaa sitten kun talo valmistuu seuraavalla vuosisadalla....Jos vaikka lapset muuttaisivat pois kotoa...

Mutta kuvassa kipsiä, gessoa, lehtikultaa + liimaa, mosaiikkipaloja+leikkuri sekä Fimoa. Pääsemme kokeilemaan paljon uusia, mielenkiintoisia tekniikoita. Raportti seuraa sitten joskus kirjassa nimeltä Pieni. (Tosin alaotsikoksi taitaa tulla "vai sittenkin suuri?")

Mutta nyt miettimään miten leikataan Bilteman tikkuja 22,5 asteen kulmaan. Ja jotta leikki ei olisi turhan helppoa, niin pitää leikata vinoon siihen ohuinpaan suuntaan, siis pitkittäin...

Suoraan Outolasta, ensimmäinen Tatu ja Patu -kirja nukkekotikoossa! Ja tietenkin kirja pitää sisällään kaikki 32 sivua!

Tuhannet kiitokset Ainolle ja Samille, jotka antoivat luvan kirjan toteuttamiselle. Ja näitäkin saa siis Turun messuilta.