maanantai, 31. elokuu 2015

Miksi kaikkeen menee niin kauan?

Miksi kaikkeen tarvitsee aina enemmän aikaa kun siihen on suunnitellut? Vain yksitoista vuotta, ja ehdin Loviisan Wanhojen Talojen päivään viime lauantaina. Vaikuttava tapahtuma, näin koko sunnuntain vastaisen yön unia tuollaisista 1700-luvun ja 1800-luvun alun taloista. Ehkä sitä on pakko tehdä jossakin vaiheessa hiukan vanhempi talo. (Huomasin Porvoon kohdalla jättäneeni kameran kotiin...)

Käynti Loviisassa pidensi myös tuon rintamamiestaloni valmistumisaikaa. Olin unohtanut suunnitelleeni katoon helmipontattua lautaa, sellaista kun omassa teiniaikojen huoneessani on. Olin jo surauttanut iloisesti sirkkelillä 65 kpl kahvitikkuja yläkerran tasakatto-osuuteen. (Onneksi olen keksinyt teipata tikut nippuihin, niin ettei tarvinnut sentään 65 kertaa surauttaa, vaan neljä kertaa riitti- kattolautoihin. Kauhulla odotan ulkolaudoituksen kaventamista 7,5 millistä 5 milliin, niin päin kun ei voi tehdä noin isoja pinoja.)

Nyt vaan pitäisi keksiä mistä saan sen pyöreän osuuden helmiponttiin. Ja ei, grillitikku ei kelpaa, läpimitta kun saisi olla vain 1 millin luokkaa. Rautalanka olisi tarpeeksi tasainen, mutta ryhdy nyt pätkimään tuota määrää elefanttilankaa. Todennäköisesti kokeilen kalastajanlankaa, liimaa ja maalia, niin eiköhän siitä tule tarpeeksi puunnäköistä kattopaneelia.

IMG_6117_pieni.jpg?1441008449

Mutta olin kuvitellut että tämän viikon alussa voisin koota talon pysyväisemmin kasaan ja alkaa ulkolaudoituksen. No, ei vaan ole. Talon sisäseinät on tapetoitu, ja lattiat ovat paikoillaan. Mutta lattiat täytyy vielä maalata, ja ennen kuin siihen pääsee, niin pitää koota kuistien lattiat. Ai miksi? No, kun meinaan käyttää Miranolia kiillon takia, ja se on tärpätillä putsattavaa ainetta. Käytännössä tarkoittaa hyvästijättöä vanhalle siveltimelle, minä en jaksa tärpätin kanssa pelata jos ei ole pakko.

Ja kuistit on vielä kokonaan kasaamatta. Huomasin, että jos oikeasti rakentaisi enemmän nukkekoteja vanerista lähtien, niin tuo Proxxon on hiukan pieni sirkkeli siihen hommaan. Ei muuten, mutta kun ohjaimia ei saa laitettua tarpeeksi pitkälle, niin seinistä tuppaa tulemaan millin pari vinoja, vaikka kuinka vetäisi hienot viivat, joita pitkin vaan surauttelee.

Lisäksi huomasin, että sisäovet ja ovenkarmit lienee helpompi asentaa, jos seinät eivät ole paikoillaan. Eteiseenkin tulee siivouskomero sellaiseen nurkkaan, etten oikein tiedä miten sinne myöhemmin pääsee käsiksi. Mutta kun ei viitsisi ruveta väkertämään, kun haluaisi tehdä vaan suuria linjoja...Mitä ikinä ne 1:18-mittakaavassa ovatkaan.

IMG_6116_pieni.jpg?1441008442

maanantai, 24. elokuu 2015

"Pilkkaanko jumalaa?"

"Pilkaanko Jumalaa? Vai Jumalan kuvaa?"

En oikein tiedä mitä Juicen vanha laulu "Kuinka Jumalaa pilkataan" tekee minun blogissani, muuta kuin että se soi koko viime viikon päässäni, vaikka yritin korvata sitä niin Neljällä Ruusulla kuin Doorsillakin.

Jonkinlaista pyhäinhäväistysmeininkiä kyllä oli ilmassa: koko viime viikko meni muutellessa Erjan tekosia. (Meinasin kirjoittaa parannellessa, mutta sehän ei ole mahdollista?)

Kaikki alkoi siitä kun Erja huijasi minua Forssan markkinoilla:

- "Mahtuuko tuo sänky sinne lastenhuoneeseen?" (Talossa nro 29, jonka lastenhuone on samassa kohdassa kuin yhdistyksen Talossa nro 20, joka pohjan Erja on tehnyt. toim. huom.)

- "Juu juu, totta kai mahtuu."

No ei mahtunut, ei. Onneksi Erjan vastaus seuraavaan kysymykseeni kuukautta myöhemmin oli:

- "Senkun nyppäät vaan."

Ja sitten minä nyppäsin ja sängyn pääty oli kädessäni. Epävarmuus iski vasta sahaa paikallaan sovitellessa, mutta muutama sekunti, ja sentin pala oli pöydällä edessäni. Sitten vaan poraamaan ja katkaisemaan cocktail-tikkuja, ja edessä on sänky entistä ehompi ( teemaan sopivasti tähän väliin intertekstuaalinen viite Leinon Ylermi ylpeä isäntä -runoon). Ja ennen kaikkea se mahtuu paikalleen.

Ja niin kuin tämä ei olisi riittänyt, niin nykyisin Erjan tekemä talo nro 29-runkokin muistuttaa enemmän juustoa reikineen, kuin alkuperäistä. Jotkut meistä vain ovat niin hulluja, että yksi kuisti ei riitä....mutta siitä lisää toiste.

(Kiitos, Erja, neuvoista ja kannustuksesta, taas kerran.)

IMG_6059_pieni.jpg?1440398911

maanantai, 17. elokuu 2015

Nyt se alkaa!

Aion kohta kipaista alakertaan, ja kaivaa esiin oman rintamamiestaloni! Kuukauden olen siitä haaveillut, ja täyttänyt mielessäni sisustuksilla, ihanilla väreillä ja okei, tunnustan, muovihuonekaluilla, mutta se on ollut sellaista haaveilua. Lehtien ja kirjojen selailua, ideoiden kirjaamista, jopa pyöräretkiä sopivia mallitaloja haeskellessa.

Mutta olen ihan kieltänyt itseäni ottamasta käteen mittaa tai koskemasta koko pakettiin, koska haaveileminen on niin kivaa. Kun kaikki on vielä mahdollista, ja kaikki värit sopivat toisiinsa, eikä yksikään puupalanen ole sahautunut vinoon. No, se kaikki on muistoja vain tämän päivän jälkeen!

Nyt en enää malta!

IMG_4025_pieni.jpg?1439792730

maanantai, 10. elokuu 2015

Karmea löytö Espoossa!

Aivan viattoman näköisestä, tosin hieman sekaisesta, Lundia-hyllystä löytyi eilen illalla karmea löytö:

IMG_5988_pieni.jpg

Päättömiä mummoja, kädettömiä naisia, ruumiskasoja! Käsiä, jalkoja...Alastomia vauvoja ja aikuisia, muuten vaan kasassa makaavia miehiä ja naisia! Yksi lapsi on kokonaan kateissa, vain hattu on jäljellä. Ja samoin yksi nuori neiti, pelkää varmaan palvelijaksi joutumista Mäki-Kallin taloon.

IMG_5985_pieni.jpg

Päätön mummo ja frakkipukuinen herra asuivat hetken Vihdin kirjastossa olleessa näyttelytyössäni, vuonna 2008. Työn nimi oli "Vanhaa rojua vai arvokasta antiikkia? Sinä päätät", ja se oli kaksikerroksinen. Ylhäällä oli vintti romuineen ja alhaalla hieno ruokasali. Mutta työ oli jo purettu kun menin sitä kuvaamaan, joten siitä jäi vain muistot. Tavarat ovat jo aikapäiviä sitten siirtyneet Lotan leikkeihin, ja lopputuloksena on sitten tuo päätön mummo.

IMG_5986_pieni.jpg

Toisessa laatikossa on pääosin Tarun nukkeja ilman vaatteita ja osittain ilman hiuksiakin. Ja sitten siellä makaavat nuo Ruotsista tuomani, kaikki 10 viikon päivärahani vieneet nuket... joista siis yksi on kateissa.

IMG_5987_pieni.jpg

Kolmas on se paha laatikko, laskin juuri kolmetoista nukkea, jotka pitäisi koota, hiuksittaa ja vaatettaa. Ja vielä pahempaa, niille täytyisi rakentaa kodit...

Ei, tuossa ei edes ole kaikki nuket, pelastin siitä laatikosta jo pari viikkoa sitten muutaman 1:18-skaalaan kelpaavan nukenosat... Ja sitten minulla on vielä äidin ostama polymeerimassamuotti, jolla voisi tehdä keijukaisen, tai naisen tai.. Eikä tilannetta varmaan helpota se, että ryhdymme Kauniaisten kerhossa tekemään nukkeja Soile touran opastuksella ihan alusta saakka! Mutta niin mulle kävi keväällä noiden kukkienkin kanssa, sitä mukaa kun sain niitä Katin kukkakittejä tehtyä, sitä mukaan niitä ilmestyi lisää, ja kasvihuoneprojektiin tuntui olevan loputon tarve uusille lävistimille...

 

maanantai, 3. elokuu 2015

Kesämatkailua

Lapset miettivät eilen autossa mitä on kesällä tullut tehtyä, ja päätyivät siihen tulokseen, että matkailtu on. Siltä minustakin tuntuu: Praha toukokuun lopussa (Lauran luokkaretki), Nizza Jouni kanssa kesäkuun alussa, Ruotsia ja Tanskaa koko perhen voimin, kaksi viikkoa mökillä Juvalla ja sen ympäristössä, Forssan markkinat  ja eilen palattiin Haminasta. 

Egeskov

Ja niitä pieniä asioita noilla reissuilla riitti. Vaikka muut perheestä olivat sitä mieltä, että tuo edellisessä artikkelissa mainittu Legoland oli matkan pääkohde, niin oikeastihan se oli Egeskovin linna.

IMG_4980_pieni.jpg

Hassua kyllä, en ottanut siitä varsinaisesta syystä, jonka takia tuonne Egeskoviin on jokaisen miniatyristin pakko mennä, yhtään kuvaa: Titanian palatsi. Ostin kyllä kaksi kirjaa, ja hiukan nukkekotirekvisiittaa, kun linnan puodissa oli iso hyllyllinen nukkekotitavaraa. Ihan tavallista Reutteria, mutta muistanpahan missä olen ollut. Ai, miksi kaksi kirjaa? No, tuo isompi on aivan ihana tietoteos - lapsille, pyh, mutta sen kuvat ovat aivan surkeat. Toinen taas on enemmänkin vihkonen, mutta kuvat ovat tarkat.

IMG_5420_pieni.jpg

Opin tuosta tietokirjasta, että syy miksi en nähnyt keijuja, on se, että olen syntynyt aamulla. Aamulla kyntyneiden on kuulemma vaikeampi nähdä keijuja, mutta ajuruohon pitäisi auttaa asiaa. Onneksi minulla on sitä pihalla runsain mitoin. Ajuruohosta on sekin ilo, ettei sen kukittamaa polkua voi kulkea - mehiläisetkin tykkäävät ajuruohosta - kitkemään kukkapenkkejä. Miten kaunis, violetti syy laiskotella!

Mikkelin nukkekotinäyttely

Juvalta sain itseni revittyä Mikkeliin nukkekotinäyttelyyn. Miten jotkut ovat voineetkin saada nukkekotinsa näyttelykuntoon! Ja arvatkaa kuka unohti kameran kotiin? No, mieleen jäivät etenkin alakerrassa ollut kalustettu nukkekodin nukkekoti yhdessä pienoishuoneessa (siinä ei ollut tekijän nimeä) ja ilmeisesti tussilla piirretyt huovalle piirretyt matot! Hyvä idea jonka varmaan otan käyttöön seuraavassa nukkekodissani.

Forssan markkinat

Olen nimittäin siinä ihanimmassa vaiheessa, suunnittelussa! Forssasta yritin hakea unelmilleni toteutusta, 1:18-skaalan huonekaluja. Hiukan huonosti meni, tai ainakin yllätyksellisesti. Erjalta sain pojalle sängyn, Tiinalta itse pojan (Cacon nukke) ja Mirkalta tuolin. Hannan kulhot olivat vastustamattomia.

IMG_5915_pieni.jpg

Ja sitten yllätin itseni rohmuamasta MUOVIhuonekaluja! Koska muuta ei ollut saatavilla oikeassa skaalassa. Katsotaan nyt mitä niille tapahtuu, kunhan pääsen sisustusvaiheeseen. Mutta kerrankin yritin olla ajattelematta, että tuon voin tehdä itse! (Joo, totta kai lipsuin hiukan päätöksestäni ostaa vain tuohon uuteen - vanhaan - taloon, mutta olisinko voinut vastustaa vanhaa Tarun tyttövauvakittiä....tai Krizzen lehtiä..)

IMG_5917_pieni.jpg

Ja markkinoiden lisäksi oli pakko käydä Kankaisilla. Minulla kun ei ollutkaan kuin kassillinen kankaita mukana, värimalleina, mutta oikeaa vihreää ei vieläkään löytynyt, eikä musta-ruskeaa tekstikangasta (vain 4 kpl paloja, mutta ne eivät taida silti olla oikeita).

Hamina ja Mäki-Kallin talo

Haminaan vein vain pienen kassillisen minejä mukanani. Otin nimittäin kaikki aarteeni mukaan, ja jätin Mäki-Kallin taloon kuuluvat sinne. Tine Krinjen postimerkkikansio kaikkine irrallisien postimerkkeineen, Larissan kirjat, ruokasalin kattauksen lautaset, lasit ja pikkulusikat, Cillan korurasia ja kello...Hiukan tilaa kotini nukkekotivarastoihin.

Mutta tyytyväisin olen silti siihen, että sain tehtyä Gepetton kukkatelineen ja Robin Betterleyn laatikot. Vieläpä sain ryhdyttyä verhojen tekoon, kun kotiinlähtö häämötti. Mutta tärkkipullo sanoi sopimuksen irti, joten kaikki äidin nuppineulat jäivät pitelemään verhokappoja muodossaan styroksissa...Ja nyt etsimään kadoksissa olevaa flyygeliä....

IMG_5904_pieni.jpg

IMG_5903_pieni.jpg