perjantai, 3. huhtikuu 2015

Pieniä pelargonioita - aika monta

Kasvihuoneestani pitää huolta henkilö, joka on täysin hullaantunut pelargoneihin. Ehkä se liittyy hänen ruotsalaiseen alkuperäänsä, sillä pelargoneja on kasvatettu Ruotsissa 1700-luvulta lähtien.

IMG_3891_pieni.jpg

Pelargonit ovat kotoisin Etelä-Afrikasta ja niitä kasvaa luonnonvaraisena noin 300 erilaista lajiketta. Euroopassa pelargoneja on jalostettu vuosisatoja, ja joka vuosi tulee markkinoille uusia lajikkeita. Pelargonit ovat saaneet nimensä pitkän, haikaran nokkaa muistuttavan siemenkotansa vuoksi: kreikan sana "pelargos" tarkoittaa haikaraa.

Pergonit jaetaan useisiin eri ryhmiin: koti-, riippa, jalo-, enkeli-, tuoksu- ja uniikkipelargoneihin. Lisäksi puhutaan luonnonlajeista ja primäärihyprideistä. Ja koska etenkin kotipelargonien lajikekirjo on runsas, Ne jaotellaan vielä kukkien mukaan yksinkertaisin, puolikerrannaisten ja kerrannaisten kotipelargonien ryhmiin. Ja siinä on vasta alkua, kotipelargoneja on myös ruusunnuppu-, tähti-, sormi-, kaktus-, tulppaani-, neilikka-, deacon-, koristelehti, linnunmuna- ja munankuoripelargonioita. Eniten tietenkin nukkekotiharrastajaa ihastuttavat miniatyyripelargonit, erityisesti mikrominitatyyripeargonit. Niistä löytyy lajike, jonka lehtien koko on vain 0,5 cm läpimitaltaan. Tahtoo sellaisen!

Kukkien värit vaihtelevat tumman viininpunaisesta kirkkaan punaiseen, pinkistä vaalean roosaan, persikanvärisestä valkoiseen, onpa viime vuosina nähty jo keltaisia pelargonioita. Lehtien muoto, kähäryys ja väritys vaihtelevat paljon. Muoto saattaa muistuttaa viininlehteä tai tähteä, mutta yleisen muoto on pyöreähkö "lumpeenlehti". Osa lehdistä on hyvinkin kähäriäisä ja liuskottuneita, etenkin enkelipelargoneilla. Lehti voi olla väritykseltään tasaisen vihreä, tai siinä voi olla hevosenkengän muotoinen tummempi alue, tai vaaleanpunainen alue. Lehtien reunoista voi myös puuttua klorofylli kokonaan, jolloin lehden reuna on valkoinen.

Kun erilaisia pelargoneja on näin paljon, onko sitten ihme että kasvihuoneeni naiseen iski pelargonihulluus?

Pelargonilajikkeita

Lajikkeen nimi vie sinut kuvaan oikeasta pelargonista, toivottavasti kuvat löytyvät jatkossa. MInulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta haalia näitä kaikkia puutarhaani, joten joudun näin 'lainaamaan' kuvia. Tekemäni pelargonit on tosin tehty suomenkielisistä pelargoni-kirjoista löytyvien kuvien pohjalta, mikä selittää hiukan, mutta ei kaikkia sävyeroja. :-)

'Evakko'

IMG_3575_pieni.jpgPelargonihullutus kuitenkin sai alkunsa ihan suomalaisesta pelargonilajikkeesta, nimeltään 'Evakko'. Sillä on erittäin hennon vaaleanpunaiset kukat, joissa keskellä näkyy hiukan vihreää ja punaista. Lehdet ovat tasaisen keskivihreät.

Istutusastia on Kensington Dollshouse Festivalista hankittu, ihan massatuotantoa oleva, sinkkinen pesusoikko.

'Paul Crampel'

IMG_3928_pieni.jpg

Punaiset yksinkertaiset kukat, ja keskivihreät lehdet jossa tummanvihreä vyöhyke.

Istutettu vanhaan kaivon sankoon, joka on toteuttettu Freida Grayn Making Miniature Gardens-kirjan ohjeen mukaan, tai ainakin melkein.

'Sancho Panza'

IMG_3933_pieni.jpg

Tummanpunaiset kukat, joissa valkoinen reunus. Lehdet kirkkaanvihreät.

'Mont Blanc'

IMG_3950_pieni.jpg

Kukat ovat yksinkertaiset, valkoiset. Kasvilla on on vihreät, valkokirjavat lehdet. Kasvi vaatii paljon valoa, koska lehdissä on vähän lehtivihreää.

'Caroline Schmidt'

IMG_3946_pieni.jpg

Punaiset kukat ja valkokirjavat lehdet. Kuvassa samassa ruukussa kasvaa lobeliaa.

'Silver Glitter'

IMG_3945_pieni.jpg

Tähtipelargoni, jolla hyvin liuskettuneet kukan terälehdet. Kukka on valkoinen, ja siinä on paljon kirkkaanpunaisia pilkkuja. Lehdet ovat "hopeiset" eli harmahtavan vihreät, joissa on valkoinen reunus.

'Leamington'

IMG_3948_pieni.jpg

Kirkkaan pinkit yksinkertaiset kukkaset ja tummanharmaanvihreät lehdet.

'Swainham Mellow Yellow'

IMG_3937_pieni.jpg

Kukat ovat kerrannaiset, valkoisella pohjalla persikkaisia sävyjä.Lehdet ovat kellanvihreät. Tätä yksilöä on lannoitettu erittäin hyvin, koska oikeasti kyseessä on kääpiöpelargoni. Pelargonin on jalostanut J. Leach, 1999, joten aika nuori lajike on kyseessä. Mutta kaunis.

'Lord Bute'

IMG_3942_pieni.jpg

Tummanpunaiset kukat, joissa kirkaan pinkkireunus. Lehdet tasaisen kirkkaan vihreät.

'Verdale'

IMG_3941_pieni.jpg

Yksinkertaiset kukat, joissa valkoisella pohjalla kukan keskellä purppuranvärinen alue. Lehdet ovat kähäräiset ja syvähampaiset.

'Brunswick'

IMG_3936_pieni.jpg

Keskivihreät liuskoittuneet lehdet ja tummanroosat yksinkertaiset kukat.

'Mårbacka', 'Vit Mårbacka' ja 'Anna-Britta'

IMG_3963_pieni.jpg?1428061921

Mårbacka on vanha ruotsalainen lajike, jolla on vaaleanpunaiset kukat ja keskivihreät lehdet. Joillakin yksilöillä voi olla hiukan tummenpi vyöhyke lehdissään. Mårbackaa on olemassa myös valkoisena ja punaisena. Tässä oleva lajike Anna-Britta on kuitenkin oranssinpunaisempi kuin punainen Mårbacka, vaikka sekin on vanhaa ruotsalaista perua.

Toteutuksesta

IMG_3877_pieni.jpg?1428063084

Minun kasvihuoneessani kukat kuitenkin on tehty silkkipaperista, jota on maalattu vesiväreillä, akryyliväreillä tai Derwentin Inktense-kynillä. Onpa värillisiä papereita saatettu käyttää ihan sellaisenaan. Silkkipaperia maalatessa akryylivärejä kannattaa laimentaa runsaasti, jotta kukat saa käpertymään ball stylyksen tai muun pyörekärkisen esineen avulla. Useampi, paljon toisistaan poikkeavat värisävyt tuovat kasveihin luonnossakin olevia sävyeroja.

Kukat on suurimmaksi osaksi leikattu Fiskarsin pipari-paperilävistyssaksilla. (Tiedän, pelargoneilla pitäisi oikeastaan olla vain viisi terälehteä kuuden sijasta, mutta oikeasti, laskitko sinä ne?) Rautalangan päähän on liiman avulla pyöritelty pala silkkipaperia, johon yksittäiset kukat on kiinnitetty.

Osaan lehdista on käytetty kreppipaperia, jonka maalaaminen akryyliväreillä on tuskallista, mutta lopputulos on ihanan elävä kreppipaperin rakenteen vuoksi ja kun vielä akryyliväri antaa paperille hiukan tukea, niin sanoisin näiden lehtien olevan suosikkejani. Lehdet on leikattu myöskin suurimmaksi osaksi piparisaksilla, mutta osaan on käytetty myös muita lävistimiä.

Monet kukat ja lehdet on ensin lävistetty valkoisesta silkkipaperista. (Hei, ostitko astioita? Et kai heittänyt käärepapereita pois? Mulla ainakin on valkoista - ja mustaakin - silkkipaperia kahden elämän tarpeisiin.) Sen jälkeen niihin on tussilla, vesivärillä, geeli- tai inktense-kynillä piirretty tarvittava kuvio. Kyllä, jokaiseen lehteen ja kukkaan erikseen.

Lähdeluettelo

Susanna Rosén: Suuri Pelargonikirja, Karisto, 2010.

Lena Ljungquist, Eva Tingström & Ann Lindberg: Intohimona Pelargonit, Tammi 2010.

Susanna Rosén & Eivor Rasehorn: Ihanat Pelargonit, Otava, 2007.

Christa Holm: Kiehtovat Pelargonit, WSOY, 1998.

Elina Kalli: Monia pieniä pelargoneja, Kalli's kirja, 2015 (ilmestyy myöhemmin tänä vuonna).



torstai, 5. maaliskuu 2015

Muistoja Meripäiviltä

Löysin muutama viikko sitten nämä kuvat viime vuoden Meripäiviltä. Ja kun nyt alkaa olla jo kevättä ilmassa, ehkä pitää alkaa orientoitumaan jo kesään.

Taru Astikaisen tekemä nukke oli majaillut olohuoneemme vitriinikaapissa aivan nakuna ensimmäisestä Snadista lähtien. Silloin se oli tullut mukaan siitä vaarallisimmasta paikasta markkinoita, eli viereisestä myyntipöydästä. Taru on tehnyt nuken aikanaan Markukselle, erityistoivomuksena oli kuulemma prinsessa Leian vartalo. Sangen sensuelli neiti-ihminen onkin kyseessä. Mutta eihän alastomana voi lähteä rannalle, ja kun vielä olin juuri lukenut Juonettaren aivan hurmaavista asuista Mignotettestä, niin pakkohan sitä oli toteuttaa tälläinen musta-valkoinen unelma. Ja onneksi eräs ruotsalainen neitinukke vielä lainasi hellehattuaan, niin bileasu oli valmis.

DSCF1585.jpg?1425549352

Mutta siihen aikaan olin melkein kiinnostuneempi hiukan isommista nukeista, ja täysin rakastunut olen vieläkin näihin Corollen muotinukkeihin. Aika vain ei riitä kaikkeen... Mutta saanko esitellä, Julia bikineissään.

DSCF1618.jpg?1425549381

keskiviikko, 29. lokakuu 2014

Unohtuneita huoneita

Jaa, huomaan unohtaneeni raportoida kahden huoneen kohtalon viime kesältä. No, nyt kun olen lauantaina lähdössä taas puoleksitoista viikoksi rakentamaan taloa, niin ehkäpä pitää korjata tilanne.

Sali

2014_07_06_IMG_2283.jpg?1414604537

Tämä oli koko kesän isoin saavutus: salin lattia. Lattia koostuu 1 cm x 2 cm ja 0,5 cm x 0,5 cm palasista. Työ aikaa lattiaan on kulunut noin kolme-neljä viikkoa. Ja edelleen mietin pitäisikö sitä hiukan vielä hieroa...tai siis puhdistaa hiukan liimatahroja. Ai mihin se aika kului:

  1. osien leikkaus
  2. osien sijaintien piirtäminen pohjakartonkiin - ei hyvä idea, koska osat eivät ole oikeasti ihan mittojen mukaisia: seuraavan kerran hankin todella runsaasti viilua, niin ettei varmasti lopu kesken.
  3. osien liimaaminen sprayliimalla - ei hyvä idea, eivät pysyneet paikoillaan.
  4. toistetaan kohta 2 uudelle pahville.
  5. liimataan osat Scotchin geeli-liimalla, jonka hyvänä puolena on mieto haju ja läpinäkyvä väri. Huono puoli: ei liimaa kunnolla viilua ja paperia.
  6. Hiotaan, hiotaan ja hiotaan, minkä jälkeen liimataan paloja puuttuville paikoille.
  7. vahataan Osmon läpinäkyvällä vahalla.

Mutta aika tyytyväinen olen...

2014_07_06_IMG_2286.jpg?1414604534

Toinen asia joka edistyi salissa oli tapettien uudelleen kiinnitys, kun sähköpiuhat oli saatu paikoilleen. Siinä ei kauaa mennyt, mutta alaosan paneloinnissa vierähti hetki maalatessa, hioessa, maalatessa, hioessa...

Ja kaidepuitakin rupesin porrasaukkoon tekemään, mutta jotenkin en raaskinut ruveta tuota lattiaa rikkomaan kiinnityksillä.

Halli

2014_07_06_IMG_2303.jpg?1414604530

Halli aiheutti eniten sydämen tykytyksiä, vaikka se oli melko valmis jo alunperinkin. Suuria muutoksia ei edes havaitse, mutta pinnan alla ne suuret kalat...

Ongelma alkoi oikeastaan ruokasalin lampetteista. Ne eivät kuuluneet alunperin suunnitelmiin, ja halli oli jo tapetoitu ja paneloitu. Ja se tapetti ei sitten lähtenyt seinästä irti, toisin kuin silloin kun ei tarvitsisi.  Lampettien johdoille kaiversin ensin pienen kolon ruokasalin seinään ja kittiä päälle, ette edes huomaa niitä. Pieni reikä paneelin ylälistan kohdalle ja sitten ei muuta kuin poralla kaivertamaan hiukan johdoille tilaa paneelin ylälistan kohdalle niin että saa johdot vietyä alakertaan porrasaukosta. Tietenkään ikkunankarmikaan ei lähtenyt siististi irti, mutta se on pientä. Kuka unohti että hallin lampettien johdot menevät siitä ylälistan kohdalta paneelin taakse? No se joku sitten käytti yhden iltapäivän kolvatakseen kahden sentin pituiseen johdon pätkään viiden sentin lisäjohdon...

Ja melkein olin jo unohtanut: ihminen ei koskaan opi, ettei nukkekoteja pidä imuroida. (Etenkään tuota salin lattiaa...) Mutta ensin onnistuin saamaan imuriin sentin levyisen palan hallin tapettia. (Okei, olin mitannut takaseinän leveyden alunperin väärin, mutta toisaalta se sentin pätkä on tosi näppärä jos joskus pitää räpeltää noita nurkassa olevia sähköjohtoja.) Mutta sitä oli vaikea käsittää, että melkein heti sen jälkeen kun olin kaivanut pölypussista tuon tapetinpalasen, niin imuroin sinne hallin lampetin lasin. Siinä kohtaa meinasi itku päästä...

Ja ei, toinen lampetti ei taida palaa, ei ruokasalissa eikä hallissa. Nuo sähkötyöt kun tuppaavat kuluttamaan noita sulakkeita.

2014_07_05_IMG_2245.jpg?1414604477

Portaiden kaidepuut piti osittain lasten leikkien jäljiltä liimata uudestaan kasaan. Mutta nyt on sitten koko talossa leikkimiskielto...

perjantai, 18. heinäkuu 2014

Valmiita(?) huoneita Mäki-Kallin talossa

Kaksi viikkoa siis tuijotettiin Mäki-Kallin talon neljää huonetta: salia, makuuhuonetta, ruokasalia ja hallia. Ja tulivatko ne edes valmiiksi? No eivät... Tässä nyt kaksi eniten valmista.

Makuuhuone

2014_07_05_IMG_2240-normal.jpg

Makuuhuone on ehkä vähiten keskeneräinen - ainakin henkisesti. Toki sieltä puuttuvat verhot ja huonekalut, mutta koska niistä ei ole tarkkaa visiota, ne eivät ole "pitäisi tehdä" listalla. Sinne on hankittu puuvalmis peili, jonka lapset jo pistivät palasiksi, ja Voijolan Ullalta on saatu upeat syömäpuikot, joista joskus tulee parisänky, mutta muuten sisustus on vielä miettimättä.

Lattian vinoparketin olin tehnyt aiemmin, mutta muutin alkuperäisen ajatuksen ohuesta listasta ja suorasta parketista sen ulkopuolella paksuksi lankuksi: totesin että voisi olla levottoman näköinen. Eikä mietitä sitä, että se olisi ollut myös huomattavasti työlkäämpi vaihtoehto, enhän minä ole laiska, en.

Ja sitten vaan liimasin tapetin uudelleen seinille, Eri Keeperillä. Ruttuun se veti, mutta onneksi pahimmat rutut tulevat jäämään sen sängyn taakse. Sitten vaan listat paikalleen ja tarkistetaan että lattian saa vedettyä listojen välistä pois tarvittaessa: meneehän sen alla ruokasalin ja toisen yöpöytälampun johdot. Toisen lampun johdot kulkevat listan sisällä: taitaa olla ainoa kohta, jossa käytän listassa olevaa valmista uraa. Julistetaan huone siis tässä vaiheessa - henkisesti - valmiiksi.

Ruokasali

2014_07_05_IMG_2241-normal.jpg

Ruokasali kilpailee kyllä kovasti valmiimman huoneen tittelistä. Koko taloprojekti oli hiukan jämähtänyt odottamaan salin kristallikruunuja, jotta saa makuuhuoneen lattian paikoilleen. Yksi päivä niiden väkertämisessä meni, noin viisi tuntia ensimmäisen tekemiseen ja toinen tulikin sitten parissa tunnissa. Pari hassua juttua niiden rakentamisesta:

Olin hankkinut 100 kpl kristalleja Hakaniemen hallista, ja alunperin ajattelin laittaa 8 nauhaan 8 kristallia = 64/kruunu. Olin jo miettinyt kaverini rekrytoimista hakemaan toisen askin (niin kuin minun tuurillani niitä enää myytäisiin) ja ihmetellyt että miten saisin ne Haminaan, kun vanhempani olivat tehneet postin käännön... No, sovittelin ensimmäistä paikalleen, ja totesin, että se on hiukan liian "pitkä", eivätkä helmet oikein asetu kauniisti siinä yläkruunussa. Kummasti sitten totesin, että kuusi helmeä per nauha on oiken sopivasti = 48 helmeä. Ja tasan neljä ylimääräistä kristallia tulee nyt sitten jäämään perinnöksi lapsille...

Juttelinpa sitten Erjan kanssa puhelimessa, ja hän valitteli että 1:18-skaala Hengenvaarassa on aika pieni,  tuppaa tulemaan isoa. No, itselläni on päinvastainen ongelma. Olin mielestäni tekemässä isoa kristallikruunua, kun valitsin pohjaksi isomman metallifiligraanin, jonka olin joskus ostanut Tukholmasta. Sitten kun sovittelin tuota ensimmäistä kruunua, niin verratessa muihin talon lamppuihin, jotka ovat siis Eurominejä, kyllä se aika pieneltä näytti.

Ja vähemmän hauska juttu oli se, että filigraanin keskellä olevasta reiästä olisi mennyt kyllä sähköjohto, mutta kun se miniatyyrihehkulamppu kokonaisuudessaan oli liian iso sinne ala-osaan. Sitten vaan suurentamaan aukkoa niin, että pelkkä lamppu, ei kanta, menee alaosaan. Ilman kunnon työkaluja hiukan työlästä. Mutta kuka oli se idiootti, joka rikkoi toisen lampun, eikä seuraava hehkulamppu sitten mahtunutkaan samasta reiästä. Yritäppä sitten niillä samoilla huonoilla työkaluilla suurentaa reikää kun se roikkuu huoneen takaosassa 4 sentin päässä katosta...

tiistai, 8. heinäkuu 2014

Kaksi viikkoa keskittynyttä nukkekotoilua

Kaksi viikkoa 12 tuntisia päiviä nukkekotoilua poissa kotoa. Kuullostaa taivaalliselta, vai mitä? Ja olihan se sitä, täydellinen nollaus niin että piti oikein kotiin saavuttaessa miettiä että missä ne meidän juomalasit oikein pidetäänkään.

Toisaalta kaksi viikkoa on sen verran pitkä aika, että yksi lomapäivä olisi ollut poikaa siinä toisen viikon keskiviikon paikkeilla. Mutta jos on sulkenut itsensä viiden lapsen kanssa seitsenmän kilometrin päähän lähimmästä kirjastosta ilman autoa, niin loman pitäminen on hiukan haastavaa (okei, olisi talossa ollut pyörä, joten ihan vaan omaa laiskuuttani...)

Mutta tässä ennen kuva talosta:

2014_06_21_IMG_2145-normal.jpg

Edellisen kerran jäljiltä täysin tyhjä, sähköjohdot repsottavat, lamput eivät pala, lattiat ovat puolivalmiita ja tapetit repsottavat. Tarvitseeko sanoa enempää?

2014_07_05_IMG_2229-normal.jpg

Tässä on sitten kahden viikon aherruksen tulos, mutta se on kovin pieni kuva - tai siis talo on niin kovin iso. Ehkäpä käydään lävitse huone huoneelta. Aloitetaan sieltä mihin EN ehtinyt juuri tehdä muutoksia.

Alakerta

Oikeastaan en katsonutkaan alakertaan koko aikana. Keittiöstä korjasin vain ruokakomeron, jonka isäni on aikanaan tehnyt jostakin omituisesta kuitulevystä. Se on kahdesta irrallisesta seinästä koostuva nurkka, ja se lojui tarvikelaatikossa kahdessa osassa. Mietin että pitäisikö se tehdä kokonaan uudestaan, koska ruokakomeron oven saranointi voi olla hiukan hankalaa. No, iskin siihen kuitenkin kolme naulaa liiman lisäksi ja liimasin tapetit uudestaan paikalleen. Rupesin heti katumaan tekosiani: tajusin, että oviaukon reunat ovat niin ruman näköiset että ne on pakko päällystää jollakin vanerilla. Mutta ehkä karmit kätkevät senkin vipsautuksen, ja pitävät ne saranat paikoillaan. Tai sitten eivät...

2014_07_05_IMG_2250-normal.jpg

Alakerran eteinen oli jopa kalustettu valmiiksi Tästä kuvasta kalusteet - ja jopa portaat - puutuvat, jotta näette missä yläkerran sähköt liittyvät alakerran piuhoitukseen. Tämä on ihka ensimmäinen huone jonka olen ikinä tehnyt...

2014_07_05_IMG_2249-normal.jpg

Kylpyhuoneen lamppu odotti korjaustaan: siellä äidin nappilaatikosta löytynyt eyelet ("kengännauhan reikä") oli ruostunut niin pahasti, että kontaktiliimalla kiinnitetty metallifiligraanioli tipahtanut. No, siinä vaiheessa kun pääsin salin kristallikruunujen epoksin kanssa tänne saakka, epoksi oli jo jämähtänyt, joten jäipä tämäkin seuraavaan kertaan.

2014_07_05_IMG_2248-normal.jpg

Yläkerta

Täällä on kolme lastenhuonetta. Lamput vaativat uudelleen kiinnityksen, ja molempien tyttöjen huoneiden lamput pitäisi oikeastaa juottaa kuntoon, pojan huoneen lampun veli olikin korjannut jo aiemmin. Violetin huoneen lamppu kyllä toimii, mutta vaaleanpunaisen huoneen lamppu poltti viimeisen varasulakkeeni, enkä tehnyt muuta kuin painoin hehkulamppua paremmin paikalleen. Sen jälkeen loppuivat sähköhommat...

2014_07_05_IMG_2232-normal.jpg2014_07_05_IMG_2235-normal.jpg

Veljen huoneeseen lisäsin laivaboordit peittämään erehdyksessä tehtyjä sähkökouruja - ja on siellä lampun vieressä ihan oikeaa johtoakin boordin takana. Suurin osa johdoista kulkee kuitenkin lattian ja takaseinän välissä, ja luoja varjelkoon sitä joka koettaa avata nurkan komeron. Oikeastaan se on sähkökaappi. Ehkä minun pitäisi pyytää Erjaa tekemään minullekin "Hengenvaara"-kyltin... (ja Erjan kanssa jutellessa tuli tietenkin sellainen olo, että oveen täytyy saada avain ja avaimen reikä, ehdottomasti.)

2014_07_05_IMG_2233-normal.jpg2014_07_05_IMG_2234-normal.jpg

Sähkökaappiin tulevat yläkerran sähköjen lisäksi salin, makuuhuoneen, ruokasalin kattokruunujen ja kirjaston kattolampun sähköjohdot. Ja kyllä, niihin olen henkilökohtaisesti tarvittaessa kolvannut jatkojohdot, jotta johdot saa kiinni kolmen pistokkeen jatkojohtoihin kaapissa. Ei niillä kolvauksilla pääsisi varmaan mistään kurssista läpi, mutta valot palavat... Johdot kulkevat ylöspäin salin puolella vasemmassa nurkassa tapetin ja paneelin takana, mutta siinä kohdassa tapetti on kiinnitetty kaksipuolisella teipillä, joten sen saa - ehkä - tarvittaessa irti, ilman että tarvitsee hankkia uudet tapetit.

Poikkeus vahvistaa tietenkin säännön: kirjaston lampun johto tulee ylöspäin porrasaukon vierestä, samasta kohdasta, jossa jatkojohtojen piuhat menevät alaspäin (niitäkin piti hiukan jatkaa...). Ai miksi näin monimutkaisesti? No kun ne jatkojohdot ovat puolestaan kiinni yhdessä jatkojohdossa, joka on kiinni alimman kerroksen laajennetussa porraskolossa. Näin erillisen alakerroksen saa irroitettua ilman että sähköjohtoja pitää katkoa...

Kirjasto

Kirjastoon ei tehty muita muutoksia, kuin ovenkarmit liimattiin paikalleen. Ja tietysti nuo kattolampun johto siirrettiin  yläkerran sähkökaappiin tuolta porraskuilusta. Miksi, se onkin jo seuraavan artikkelin paikka.

2014_07_05_IMG_2246-normal.jpg