- Annika, nyt se pakottaa meidät ulos. Vaikka tänään on juuri se päivä, kun ulos ei oikeastaan voi mennä.

- Henrietta, just sen takia Elina muisti, että mekin ollaan olemassa. Se haluaa näyttää kuinka iso se kivi oikeasti oli.

- No tuolla se hiukan pikottaa. Mennään katsomaan lähempää!

- Jos olisi kauniinpi päivä, niin tätähän voisi mainiosti käyttää piknik-paikkana, tämä on niin tasainen.

- Joo ja pysyy varmasti paikallaan, painaa joku 150 kiloa.

- Mitä? Millä ne sen sai siirrettyä?

- No, se vaati ensinnäkin yhden rautakangen oston, mutta kun siitäkään ei ollut apua, niin Jouni kävi hakemassa vinssin autosta. Sen kun kiinnitti syreenipensaan juurelle, niin jopa rupesi järkäle siirtymään.

- On se hyvä että on tuollainen insinöörismies talossa.

- Elina varmaan korjaisi heti, että diplomi....

- Onhan se itsekin DI. Mutta sitä kyllä kiinnostaa enemmän nuo kasvit. Ratsasi kaverinsa puutarhan lauantaina, ja katso mitä se sai saaliiksi: pariakin erilaista maksaruohoa, isommista kasveista puhumattakaan.

- Juu ja siitä käynnistä puutarhamyymälässa pitää olla ihan hiljaa...

- Onkos se sinun kotisi edistynyt?

- Ei nyt vähään aikaan. Elina jäi pohtimaan valaistusta, mutta tänä aamuna se tilasi Kouluelektroniikasta paristopitimiä, jotta saadaan paristo kiinni taloon. Vielä kun se jaksaisi lämmittää kolvin ja laittaa hiukan lisäjohtoja led-listaan ja valokytkimen.

- No siihen voikin sitten mennä aikaa. Jos se nyt edes saisi siivottua nämä kirjan jämät pois keskeltä olohuoneen pöytää...