Tulipa käväistyä täll puol jokkee Turuus. Kallista on, kallista on, mutta täysin sen arvoista. Ainoa mikä edes vähän säästi rahojani, oli päätös ostaa vain 1:18-skaalan tavaroita. Mirkan emalimukit oli pakko saada.

Okei, noita mattoja on kaksi. En ole vielä kokeillut sopivatko värit rintsikkani olohuoneeseen. Tai ovatko ne paremmat kuin sinne aiemmin hankitut matot, jotka olin jo onnellisesti Turuus unohtanut...

Ja...tunnustan. Happy Little Muffinilla oli sen verran hauskoja joulujuttuja, että olihan se pakko sortua hiukan isompaankin mittakaavaan. Mutta varsinainen romahdus kävi Larissan pöydässä. Minulle on selkeästi kehittymässä jonkinlainen intohimo, kyllä, KUKKARUUKKUIHIN. Larissan ruukut ovat sellaisia, että kun niitä katselee, niin tuntuu että tuo on saatava, ja tuo ja tuo ja...(ja tuota naisfiguuria olin tuijotellut jo muutama vuosi sitten Turun messuilla, joten sitä ei lasketa:-)

Ja minkäs minä sille mahdan, että tyttöjen äiti oli eksynyt Tarun pöydälle....