Hulluutta on monenlaista, ja eräs muoto niistä esiintyy kovasti täällä meilläpäin, nimittäin kirjahulluus. Sen viimeisin ilmentymän kertokoon tämä tarina:
Nainen menee kirjastoon palauttamaan tuhat kirjaa, jotta voi lainata tuhat lisää. Kirjaston eteisessä hänen silmiinsä sattuu Avoimen yliopiston mainoslehtinen, jonka hän nappaa mukaansa. Lopputulos: juuri tapahtunut ilmoittautuminen 1800-luvun kotimaisen kirjallisuuden kurssille.
Tarkoittanee sitä, että piakkoin ilmestyvät miniatyyriversiot seuraavista kirjoista:
- Kanteletar
- Runeberg, J. L.: Elgskyttarne (Hirvenhiihtäjät); Fänrik Ståls sägner (Vänrikki Stoolin tarinat)
- Runeberg, Fredrika: Fru Catharina Boije och hennes döttrar (Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä)
- Kivi: Nummisuutarit ; Seitsemän veljestä
- Canth: Työmiehen vaimo ; Hanna
- Pakkala: Vaaralla
- Tavaststjärna: Hårda tider (Kovina aikoina)
- Aho: Papin tytär; Papin rouva
- Järnefelt: Isänmaa.
Mutta tätä sanotaan rakastumiseksi, kuten Andrew Marvell määritteli joskus 1600-luvulla:
MY Love is of a birth as rare
As 'tis, for object, strange and high ;
It was begotten by Despair,
Upon Impossibility.
Magnanimous Despair alone
Could show me so divine a thing,
Where feeble hope could ne'er have flown,
But vainly flapped its tinsel wing.
Kommentit