Kasvihuoneestani pitää huolta henkilö, joka on täysin hullaantunut pelargoneihin. Ehkä se liittyy hänen ruotsalaiseen alkuperäänsä, sillä pelargoneja on kasvatettu Ruotsissa 1700-luvulta lähtien.

IMG_3891_pieni.jpg

Pelargonit ovat kotoisin Etelä-Afrikasta ja niitä kasvaa luonnonvaraisena noin 300 erilaista lajiketta. Euroopassa pelargoneja on jalostettu vuosisatoja, ja joka vuosi tulee markkinoille uusia lajikkeita. Pelargonit ovat saaneet nimensä pitkän, haikaran nokkaa muistuttavan siemenkotansa vuoksi: kreikan sana "pelargos" tarkoittaa haikaraa.

Pergonit jaetaan useisiin eri ryhmiin: koti-, riippa, jalo-, enkeli-, tuoksu- ja uniikkipelargoneihin. Lisäksi puhutaan luonnonlajeista ja primäärihyprideistä. Ja koska etenkin kotipelargonien lajikekirjo on runsas, Ne jaotellaan vielä kukkien mukaan yksinkertaisin, puolikerrannaisten ja kerrannaisten kotipelargonien ryhmiin. Ja siinä on vasta alkua, kotipelargoneja on myös ruusunnuppu-, tähti-, sormi-, kaktus-, tulppaani-, neilikka-, deacon-, koristelehti, linnunmuna- ja munankuoripelargonioita. Eniten tietenkin nukkekotiharrastajaa ihastuttavat miniatyyripelargonit, erityisesti mikrominitatyyripeargonit. Niistä löytyy lajike, jonka lehtien koko on vain 0,5 cm läpimitaltaan. Tahtoo sellaisen!

Kukkien värit vaihtelevat tumman viininpunaisesta kirkkaan punaiseen, pinkistä vaalean roosaan, persikanvärisestä valkoiseen, onpa viime vuosina nähty jo keltaisia pelargonioita. Lehtien muoto, kähäryys ja väritys vaihtelevat paljon. Muoto saattaa muistuttaa viininlehteä tai tähteä, mutta yleisen muoto on pyöreähkö "lumpeenlehti". Osa lehdistä on hyvinkin kähäriäisä ja liuskottuneita, etenkin enkelipelargoneilla. Lehti voi olla väritykseltään tasaisen vihreä, tai siinä voi olla hevosenkengän muotoinen tummempi alue, tai vaaleanpunainen alue. Lehtien reunoista voi myös puuttua klorofylli kokonaan, jolloin lehden reuna on valkoinen.

Kun erilaisia pelargoneja on näin paljon, onko sitten ihme että kasvihuoneeni naiseen iski pelargonihulluus?

Pelargonilajikkeita

Lajikkeen nimi vie sinut kuvaan oikeasta pelargonista, toivottavasti kuvat löytyvät jatkossa. MInulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta haalia näitä kaikkia puutarhaani, joten joudun näin 'lainaamaan' kuvia. Tekemäni pelargonit on tosin tehty suomenkielisistä pelargoni-kirjoista löytyvien kuvien pohjalta, mikä selittää hiukan, mutta ei kaikkia sävyeroja. :-)

'Evakko'

IMG_3575_pieni.jpgPelargonihullutus kuitenkin sai alkunsa ihan suomalaisesta pelargonilajikkeesta, nimeltään 'Evakko'. Sillä on erittäin hennon vaaleanpunaiset kukat, joissa keskellä näkyy hiukan vihreää ja punaista. Lehdet ovat tasaisen keskivihreät.

Istutusastia on Kensington Dollshouse Festivalista hankittu, ihan massatuotantoa oleva, sinkkinen pesusoikko.

'Paul Crampel'

IMG_3928_pieni.jpg

Punaiset yksinkertaiset kukat, ja keskivihreät lehdet jossa tummanvihreä vyöhyke.

Istutettu vanhaan kaivon sankoon, joka on toteuttettu Freida Grayn Making Miniature Gardens-kirjan ohjeen mukaan, tai ainakin melkein.

'Sancho Panza'

IMG_3933_pieni.jpg

Tummanpunaiset kukat, joissa valkoinen reunus. Lehdet kirkkaanvihreät.

'Mont Blanc'

IMG_3950_pieni.jpg

Kukat ovat yksinkertaiset, valkoiset. Kasvilla on on vihreät, valkokirjavat lehdet. Kasvi vaatii paljon valoa, koska lehdissä on vähän lehtivihreää.

'Caroline Schmidt'

IMG_3946_pieni.jpg

Punaiset kukat ja valkokirjavat lehdet. Kuvassa samassa ruukussa kasvaa lobeliaa.

'Silver Glitter'

IMG_3945_pieni.jpg

Tähtipelargoni, jolla hyvin liuskettuneet kukan terälehdet. Kukka on valkoinen, ja siinä on paljon kirkkaanpunaisia pilkkuja. Lehdet ovat "hopeiset" eli harmahtavan vihreät, joissa on valkoinen reunus.

'Leamington'

IMG_3948_pieni.jpg

Kirkkaan pinkit yksinkertaiset kukkaset ja tummanharmaanvihreät lehdet.

'Swainham Mellow Yellow'

IMG_3937_pieni.jpg

Kukat ovat kerrannaiset, valkoisella pohjalla persikkaisia sävyjä.Lehdet ovat kellanvihreät. Tätä yksilöä on lannoitettu erittäin hyvin, koska oikeasti kyseessä on kääpiöpelargoni. Pelargonin on jalostanut J. Leach, 1999, joten aika nuori lajike on kyseessä. Mutta kaunis.

'Lord Bute'

IMG_3942_pieni.jpg

Tummanpunaiset kukat, joissa kirkaan pinkkireunus. Lehdet tasaisen kirkkaan vihreät.

'Verdale'

IMG_3941_pieni.jpg

Yksinkertaiset kukat, joissa valkoisella pohjalla kukan keskellä purppuranvärinen alue. Lehdet ovat kähäräiset ja syvähampaiset.

'Brunswick'

IMG_3936_pieni.jpg

Keskivihreät liuskoittuneet lehdet ja tummanroosat yksinkertaiset kukat.

'Mårbacka', 'Vit Mårbacka' ja 'Anna-Britta'

IMG_3963_pieni.jpg?1428061921

Mårbacka on vanha ruotsalainen lajike, jolla on vaaleanpunaiset kukat ja keskivihreät lehdet. Joillakin yksilöillä voi olla hiukan tummenpi vyöhyke lehdissään. Mårbackaa on olemassa myös valkoisena ja punaisena. Tässä oleva lajike Anna-Britta on kuitenkin oranssinpunaisempi kuin punainen Mårbacka, vaikka sekin on vanhaa ruotsalaista perua.

Toteutuksesta

IMG_3877_pieni.jpg?1428063084

Minun kasvihuoneessani kukat kuitenkin on tehty silkkipaperista, jota on maalattu vesiväreillä, akryyliväreillä tai Derwentin Inktense-kynillä. Onpa värillisiä papereita saatettu käyttää ihan sellaisenaan. Silkkipaperia maalatessa akryylivärejä kannattaa laimentaa runsaasti, jotta kukat saa käpertymään ball stylyksen tai muun pyörekärkisen esineen avulla. Useampi, paljon toisistaan poikkeavat värisävyt tuovat kasveihin luonnossakin olevia sävyeroja.

Kukat on suurimmaksi osaksi leikattu Fiskarsin pipari-paperilävistyssaksilla. (Tiedän, pelargoneilla pitäisi oikeastaan olla vain viisi terälehteä kuuden sijasta, mutta oikeasti, laskitko sinä ne?) Rautalangan päähän on liiman avulla pyöritelty pala silkkipaperia, johon yksittäiset kukat on kiinnitetty.

Osaan lehdista on käytetty kreppipaperia, jonka maalaaminen akryyliväreillä on tuskallista, mutta lopputulos on ihanan elävä kreppipaperin rakenteen vuoksi ja kun vielä akryyliväri antaa paperille hiukan tukea, niin sanoisin näiden lehtien olevan suosikkejani. Lehdet on leikattu myöskin suurimmaksi osaksi piparisaksilla, mutta osaan on käytetty myös muita lävistimiä.

Monet kukat ja lehdet on ensin lävistetty valkoisesta silkkipaperista. (Hei, ostitko astioita? Et kai heittänyt käärepapereita pois? Mulla ainakin on valkoista - ja mustaakin - silkkipaperia kahden elämän tarpeisiin.) Sen jälkeen niihin on tussilla, vesivärillä, geeli- tai inktense-kynillä piirretty tarvittava kuvio. Kyllä, jokaiseen lehteen ja kukkaan erikseen.

Lähdeluettelo

Susanna Rosén: Suuri Pelargonikirja, Karisto, 2010.

Lena Ljungquist, Eva Tingström & Ann Lindberg: Intohimona Pelargonit, Tammi 2010.

Susanna Rosén & Eivor Rasehorn: Ihanat Pelargonit, Otava, 2007.

Christa Holm: Kiehtovat Pelargonit, WSOY, 1998.

Elina Kalli: Monia pieniä pelargoneja, Kalli's kirja, 2015 (ilmestyy myöhemmin tänä vuonna).