Nyt on se aika ennen Suurta Snadia, jolloin tuntuu, että kuka hullu on hommaan lähtenyt. Ei, ei järjestelyihin, vaan kuka on varannut myyntipöydän. Kun tuntuu ettei aika riitä millään kaiken tekemiseen, eikä oikeastaan huvitakkaan, sarjatyö näes, eikä mistään tunnu tulevan mitään. On päiviä, jolloin rupeaa tarkistamaan tekemiään yhdeksää kirjaa, avaa ensimmäisen kirjan huomatakseen, että sisukset ovat nurinpäin (vaikka luulisi tällä koulutuksella sen jo tarkistavan automaattisesti) ja toiseen tarkistettavaan kirjaan tulee sisäkansiin millin repeymä....Siinä vaiheessa mietin että heitänkö roskikseen kaikki nipsutimineen (a 1,90€ Akateemisesta, loistavia kirjojen yms. liimausten puristamiseen). No onneksi sentään loput seitsemän olivat myyntikunnossa.

Täytyy kyllä tunnustaa, että nyt on itse asiassa paljon positiivisempi mieli kuin yllä olevassa on kuvattu. Tänä aamuna avatut kirjat nimittäin olivat mitä parhainta priimaa, mutta mä kansitinkin ne eilen samaan aikaan kun puhuin Riikan kanssa puhelimessa. Eivät uskaltaneet temppuilla taittajalleen... Ja oikeastaan ne näyttävät aika hienoilta tuolla kaapissa, vaikka nukkekotihan sinne oikeasti on tulossa... joskus. Kirjakaupan hyllyssä on nyt siis saaavilla uusia Beatrix Pottereita: Petteri Kania ja Kaksi tuhmaa hiirtä sekä kauan lopussa ollutta Punahilkkaa. Ja on muutama Saima Harmajakin valmistunut Kalli's kirjalta. Ai niin, ne sekundakannet, joista oli aiemmin puhe, nekin ovat tuolla pöydällä. Katsotaan jos nekin tulisivat myyntiin, eivät tosin kirjana...

Neulomustenkin kanssa oli hiukan niin ja näin viime viikolla. Pahinta oli tietenkin se, että jouduin olemaan kolme päivää kokonaan neulomatta, käsi ei kestä. Mutta oli kyllä sellainen hiiri kissan räätälinä olo: ei tullut takkia, tuli tuluskukkaro. Yhtenä iltana nimittäin oli pakko luoda 21 silmukkaa 0,8 puikoille ja ruveta neulomaan Shetlannin pitsi shaalia Dolls house Worldin ohjeella. Ei hän sitä montaa kerrosta ehtinyt, ja aamulla tuskin maltoin viedä pojan kouluun kun piti jo päästä neulomaan. Kaksi tuntia myöhemmin olin jo ihan kyllästynyt koko shaaliin, tai oikeastaan malliin, mielestäni se ei nimittäin ollut tarpeeksi pitsinen. Mutta hyvä tyyny siitä tulee...

No eilen piti ruveta neulomaan Dolls house and Miniature Scenen ohjeilla pientä sievää mekkoa taaperolle, taas 0,8 puikoilla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että en jaksa laiskuuttani neuloa taaperolle, kun mulla ei edes ole 8 sentin kokoista nukkea, mutta aika fiini hame tulee Lundby-rouvalle... Kuva tulee kyllä vasta sitten kun rouva saa puseron päälleen.

Ja sitten pitäisi vielä nämä herkut kokeilla, Manos del Uruguain Marina. Käsin värjättyä merinovillaa, 800 m/100 g, mitäköhän ihanuutta tekisi? Ja ennen kaikkea, mistä väristä aloittaisi?