Olen nyt ollut viikonlopusta lähtien oikein kunnon flunssassa, mutta silti menin aamulla töihin. Voit ihmetellä, että miten niin, ethän sinä ole töissä. Ei minulle palkkaa maksetakkaan, mutta minut elätetään kyllä. Ja korvaukseksi hoidan lapsemme, vien kouluun, herätän aamulla, käyn wilmassa kuittaamassa poissaolot, laitan ruokaa...Kadehdin sellaisia äitejä, joista tuo homma ei tunnu työltä. Joka tapauksessa siis kävelin aamulla lapsen kanssa koululle, 2,2 km edestakaisin. Ei paha, aurinko paistoi. Ja iltapäivällä sitten uudestaan. Ja illalla vanhempainilta toisella koululla.

Mukavin asia siinä, että jäin palkkatyöstä pois, on se että voin tehdä sairaana töitä. Kun työpöytä on tuossa omassa olohuoneessa, niin pienet flunssat eivät juuri haittaa, ei niin että olisin aiemminkaan pienistä flunssista ollut pois työstä. Aiemmissa hommissa kun kukaan ei kuitenkaan tehnyt niitä minun hommiani, niin parempi oli mennä työpaikalle ja yrittää hoitaa ne pois, jos suinkin kykeni. Mutta jos lapset sairastivat, niin harvoin yritin tehdä töitä: siitä ei tullut kiukkuiseksi kuin sairas lapsi ja äiti. Eri asia on sitten olisiko työnantajan pitänyt maksaa siitä minulle palkkaa. Jotenkin vaan olen sitä mieltä, että työstähän sen työnantajan pitää maksaa, ja jos sairastelusta joku maksaa, niin sitten koko yhteiskunta.

Ikävin puoli tuossa töistä pois jäämisessä on se, että olen ruvennut ajattelemaan, että onko päässäni vikaa. Minulla on kome asiaa joita todella rakastan tässä elämässä: lukeminen, neulominen ja nukkekodit. Mutta kun niistä mistään ei saa palkkaa, niin luterilainen työmoraalinen sanoo, että pitäisi mennä oikeisiin töihin. No, sitten olisi rahaa ostaa muilta kaikkea hienoa, ja muilla olisi mahdollisuus elättää itsensä käsitöillään tai kirjoillaan, mutta kun se tekeminen on juuri se minun juttuni tässä nukkekotiharrastuksessa.

Ja luoja tietää, että olen yrittänyt kaikilla tavoilla tehdä tästä harrastuksesta työtä: tavaroiden myynti ei vetänyt, kirjankirjoittamisesta ja kustantamisesta saa hädin tuskin omansa pois, ryhtymällä nukkekotikauppiaaksi voi kauhealla työllä ja riskillä päästä aloittelevan myyjän palkoille... Ja siitä olen ylpeä, etten missään vaiheessa ole hakenut työtömyyskorvausta tämän homman rahoittamiseen, enhän minä ole ollut työtön missään vaiheessa.

Mutta kirjoittamisesta saa sentään mainetta ja kunniaa joten taidan nyt kyllä siirtyä tuohon työpöydän ääreen tekemään tuota rintamamiestaloa, jotta on jotakin kivaa kuvaa ensi viikolla laittaa tänne blogiin ja kirjaa julkaistavaksi.