"Ja tätä mä maistan, tämän mä tunnen,
Ja yhä mä uskon, tätä aistin, kuulen, haistan!

Puitten serkut, siskot, lapset, sielun veljet!
Monta mieltä, yhtä kaikki, sielun veljet!"

- Sielun Veljet

Yhtään veljeä ei tainnut Meripäivillä viime sunnuntaina olla, mutta viisikymmentä sielun siskoa paikalta löytyi. Jo perinteisesti toista kertaa - Erja oli taas nähnyt hirveän vaivan rakentamalla uuden, upean paviljongin. Ja Seija oli nähnyt vaivaa järjestäessään paikan (turha väittää vastaan, Seija!). Ainon orkesteri oli hieno ja oli hauskaa että mukana oli myös musiikki. Se loi tunnelmaa aivan eri tavalla kuin aiemmin, vaikka viime vuonnakin oli mukavaa, ei sillä.

Jäin itse pohtimaan sitä, miten nuket herävät eloon, niin Meripäivillä kuin muutenkin. Ja sitä onko jokainen nukke enemmän tekijänsä vai omistajansa kuva? Ja mitä nukeni kertovat itsestäni? Ehkä ne kuvaavat jotain puolta itsestäni, vai ostinko Seireenin vain sen takia, että Markuksella sattui olemaan se myynnissä vielä ensimmäisen Snadin sunnuntai iltapäivänä?

No, meinasin kirjoittaa pitkän stoorin siitä mitä nukeilleni tapahtui Meripäivillä, mutta ehkä kuvat kertovat sen paremmin kuin tuhat sanaa.

Tervetuloa Meripäiville!

Liput, olkaa hyvä! Tämä nuori neiti ja hänen holhottinsa saapuivat aikanaan Suomeen Puolasta Tukholman kautta. Mutta minne ihmeeseen yksi lapsista on kadonnut? Heitä oli kolme. (Ei kerrota poliisille, ei edes sitä että etsinnöissä löytyi laatikollinen päitä, jalkoja ja käsiä...)

Onpa täällä väkeä!

Tanssilavakin alkaa hiljalleen täyttyä.

Sammakkonoita, pikkumummo ja Aikamatkaaja ovat tulleet Turusta saakka! Ihanaa nähdä heidät livenä, kuva ei tee heille oikeutta.

Mutta mitä siskoni mies tekee näissä bileissä? Ja vielä vieraan naisen seurassa. Myöhemmin paljastuu herran olevankin Cisse.

Seireenille ilmestyy välittömästi ihailija,

Tämä orkesteri sen sijaan soittaa kunnon kamaa, vanhoja Suomi-iskelmiä!

Mitä, voiko Juvonen huonosti jo näin aikaisin?

Ja Seireenille on löytynyt jo uusi ihailija!

Mutta häntä kiinnostaa enemmän juoruaminen mini-Hannan kanssa!

Mutta herra vaan innostuu lisää!

Toinen ihailija on taas löytänyt muuta seuraa.

Tytöillä riittää keskusteltavaa kesämenosta.

Samoin kuin tällä pariskunnalla.

Vai ihmettelikö herra minne kaikki muut miehet ovat kadonneet?

'

Vähitellen väki alkaa suunnata kotiin.

Lavalle astuu uusi solisti.

Mutta väki alkaa olla vähissä.

Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, Elina sai valmiiksi viime vuoden Meripäivien askartelut!

Kiitos Erja, Seija ja muut tapahtuman valmisteluihin osallistuneet! Ensi vuonna nähdään (vaikka Erjalla ei olekkaan lupaa näitä juhlia järjestää...:-)