Hulluutta on monenlaista, ja eräs muoto niistä esiintyy kovasti täällä meilläpäin, nimittäin kirjahulluus. Sen viimeisin ilmentymän kertokoon tämä tarina:

Nainen menee kirjastoon palauttamaan tuhat kirjaa, jotta voi lainata tuhat lisää. Kirjaston eteisessä hänen silmiinsä sattuu Avoimen yliopiston mainoslehtinen, jonka hän nappaa mukaansa. Lopputulos: juuri tapahtunut ilmoittautuminen 1800-luvun kotimaisen kirjallisuuden kurssille.

Tarkoittanee sitä, että piakkoin ilmestyvät miniatyyriversiot seuraavista kirjoista:

  •     Kanteletar
  •     Runeberg, J. L.: Elgskyttarne (Hirvenhiihtäjät); Fänrik Ståls sägner (Vänrikki Stoolin tarinat)
  •     Runeberg, Fredrika: Fru Catharina Boije och hennes döttrar (Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä)
  •     Kivi: Nummisuutarit ; Seitsemän veljestä
  •     Canth: Työmiehen vaimo ; Hanna
  •     Pakkala: Vaaralla  
  •     Tavaststjärna: Hårda tider (Kovina aikoina)
  •     Aho: Papin tytär; Papin rouva
  •     Järnefelt: Isänmaa.

Mutta tätä sanotaan rakastumiseksi, kuten Andrew Marvell määritteli joskus 1600-luvulla:

MY Love is of a birth as rare
    As 'tis, for object, strange and high ;
It was begotten by Despair,
    Upon Impossibility.
 

Magnanimous Despair alone
    Could show me so divine a thing,
Where feeble hope could ne'er have flown,
    But vainly flapped its tinsel wing.