Olipa kerran kaksi nukkekotiharrastajaa, jotka päättivät paeta hetkeksi arjen harmautta. Toinen heistä oli saanut anopiltaan kutsun Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki museon avajaisiin, ja sinne siis naiset suuntasivat illan pimentyessä.

Déjà vu fiilis tuli siinä vaiheessa, kun päivän tauon jälkeen naiset ymmärsivät joutuvansa Valkoiseen saliin Sederholmin talon sijasta - olihan siellä juuri sunnuntaina vietetty hieno päivä Nukke- ja nallemarkkinoilla, mutta nyt oli vasta tiistai.

No, tarjoiltu kuohuviinilasillinen toki helpotti oloa, samoin kuin Tellervo von Appelgrenin minäkeskeinen tervetulotoivotus. Kakun ja hattaran jälkeen pääsimme vihdoin tutkimaan Sederholmin taloon rakennettua Lasten kaupunkia.

Alakerrasta löytyi 1700-luvun kaupunki mutaisine katuineen ja kauppoineen. Koska paikka on tarkoitettu lapsille, kaikkeen sai koskea! Ja 1700-luvun makkarat olivat, no, aika pehmeitä tällä vuosituhannella. Seiniä koristivat vanhan tuttavan Harri Tarkan piirrokset, ja tyyli oli edelleen tunnistettava, 20-vuoden jälkeen.

Yläkerrasta löytyi vanhoja koululuokkia ja niiden esineistöä sekä vanhoja leikkikaluja. Surullisin löytö oli kyllä seinään piilotettu musta laatikko, josta löytyi kutsuja surullisiin tilaisuuksiin ja muita muistoesineitä pienistä vainajista. Sitä ei nykyaikana muista kuinka hentoisissa kantimissa lapsen elämä ennen vanhaan oli.

Ja sitten anopin kosto iski: huone täynnä nukkekoteja. Oli lundbytä, 1:12-kokoista, lasten leikkimallia ja huoneen keskellä iso hyllykkö johon oli sisustettu huoneita. Ja kaikki nämä olivat leikittävissä. Hyllyköstä vain jäi kysymys miksi toisen puolen lokerot olivat kalustamatta? Ehkäpä kaupunginmuseo ottaisi lahjoituksia vastaan lasten leikittävistä huonekaluista? Harrastajalle ehkä mielenkiintoisinta olivat neljä antiikkinukkekotia, jotka oli onneksi piiloitettu lasiseinän taakse.

Nukkekotien jälkeen naiset löysivät vielä 1970-luvun mummolan, ja aitous oli sanoin kuvaamaton, alkaen kerrostalon ovesta (jalopuujäljitelmää, tietysti) ja värityksestä. Keittiön kaapit täynnä tavaraa...Ideoita nukkekoteiluun, aivan selvästi.

Tänä päivänä on siis täysin mahdotonta paeta nukkekoteja, niinpä naisten ei auta muu kuin tyytyä osaansa ja palata taas nukkekotien rakentelun pariin. Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sen pituinen se.