Tai ehkä vika oli päässäni. Tunsin olevani kuin Roope Lipasti aikanaan Kotivinkin kolumnissaan: "En voi käyttää tuota hirttä, koska sitten minulla ei enää ole sellaista hirttä varastossa." (vapaasti lainaten). Olen aikanani saanut Nallelta Svenska teaternin ylijäämä pitsiä (Missäköhän näytelmässä se on elegantisti pilkottanut aatelismiehen hihansuista?), ja se olisi aivan skaalassa, rypyttyy ihanasti ja...on varattu Villa Riikinkukon olohuoneen verhoihin. Ei niin etteikö siitä riittäisi tuollaista 7cm x 7 cm palasta, mutta...
No kun tekee päätöksen, niin sitten syntyy jotakin. (Olen muuten vakaasti sitä mieltä että nukkekodeilla on oma tahto ja maku siitä millaisiksi ne tahtovat tulla.) Mutta ennen kaikkea rakastuin vakaasti ohueseen silkkiin: olin haalinut Ruotsista viime vuonna ihan kangaskaupasta puolenmetrin vaaleansinisen silkkipalan ja herranen aika: ikinä ei ole ollut verhojen teko helpompaa. Ei pliseerauslautaa, ei tärkkiä, vain taittelua ja rutistelua ja yhdet parhaista verhoistani ovat valmiit (No meni siinä koko iltapäivä, enkä edes malttanut syödä tehdessäni...)
Mutta vielä suurempi ihme tapahtui iltasella: Olin löytänyt pienen pätkän kultaista nauhaa, josta tuli täydellinen yläkappa sängyn päätyyn. Mutta mistä sivuverhot? Löytämäni, täsmälleen puhviverhojen värinen satiininauha ei kertakaikiaan taivu millekkään taitokselle, samanväriset rimpsut ovat liian isoja, puuvilla pitsi ei ole oikein tyylinmukaista, vaikka sen jollakin ilveellä saisi taitoksille. No, värien puolesta sopisi kiireellä ostamani Stockmannin valmisvehojen ylijäämä pala. Ääk, itse verhot odottavat edelleen valmistumistaan (jouluksi, kuten oli tarkoitus), mutta materiaali ei kyllä siliinny millään silitysraudalla ja on inhottavan tuntuista ja hiukan väärän väristäkin takkahuoneeseemme. Mutta täydellistä nukkekoteiluun: menee pienille taitoksille kuin unelma. Toisaalta on hiukan pliisu yksivärisenä, ja joku leikkasi sen puolisenttiä liian lyhyeksikin. Mutta hätä keinot keksii: puhviverhonauha ja sakset käteen, ja juuri oikeanvärinen reunus on löytänyt paikkansa. Harvoin olen kätteni aikaansaannoksiin yhtä tyytyväinen.
Tässä alla kuva baldakiinistä (se kai on oikea termi?) vielä siinä vaiheessa kun vaatiin hiukan korjailua vasempaan alalaitaan. Tuosta selviää mitatkin, jos tarkkaan katsoo.
Ja kun nyt tuli aloitettua, niin laitan vanhan kuvan Hôtel Jadisista tähän mukaan. Siinä on myös mittatikku mukana, nimeltään Heikki. Ulkopuolelle ei ole tapahtunut tuon jälkeen juuri mitään, mutta sisäpuoli alkaa olla melko valmis, kalusteita lukuunottamatta. Ja kolmas kerros puuttuu vielä kokonaan.
Ja tästähän pitäisi se kirja valmistua, yritän saada sen mukaan Forssaan, ja Lahteen tulee ainakin pienoisversio kirjasta myyntiin.
Kommentit