Väsynyt mutta onnellinen olivat juuri oikeat sanat kuvaamaan olotilaani lauantaina Nukkekotiyhdistyksen kevätkokouksesta ja seminaarista. Kun on tehnyt jotakin uudenlaista ja on vieläpä tyytyväinen lopputulokseen, niin olo on kyllä niin tyyytyväinen että tulipa taas lähdettyä!

Koko viikon oli ollut sellainen pieni harmitus kyseisen tapahtuman takia: sen järjestämisessä oli aikamoinen järjestäminen, ja loppujen lopuksi meitä oli 25 henkilöä, opettajat mukaan lukien. Ja minä kun olin huolissani että 40 hengen tila ei riitä. Kurjinta on kuitenkin aina pajojen peruminen, ja siitä johtuva säätäminen. Toisaalta jos ei ole vaihtoehtoja, niin sekään ei innosta osallistumaan.

Aamu oli kaunis ja hyppäsimme bussiin tyttäreni Lotan kanssa, ja olimme juuri oikeaan aikaan WeeGeellä. Aloitimme suoraan Cillan käsilaukkupajalla, Riikan koirakirjoilla ja Tuija Paakkarin tuohikorilla. Lotan laitoin Riikan koirakirjapajaan, ja onnellinen lapsi ylpeänä esittelin muutaman tunnin kuluttua kuinka sisarensa kirjoittama kirja oli muotoutunut A4-printistä, pahvista ja liimasta.

Itse osallistuin Cillan pajaan, ja  aluksi saimme eteemme pienen metallisen Raamatun - oikeastaan kyse oli medaljongista. Tai ainakin itse löysin hyvin samanlaisia eBaysta hakusanalla "Locket bible" tai locket book (ei, en tilannut!!). Cilla ainakin sanoi löytäneensä käytetyt eBaysta, mutta mikä noista on juuri se jota käytettiin, niin en muista. Ehkä joku joka osti ylimääräsen "raamatun", voisi tarkistaa mikä on tarkka malli. (Jos aiot tilata, kannattaa katsoa hintaa tarkasti, näyttää olevan aika paljon edullisempaa tilata useampi kerrallaan.) Olennaista lienee se että kansien väliin jää tilaa. Itse mietin että hätätapauksessa voisi ehkä käyttää pieniä saranoita samaan tarkoitukseen.

Kansien sisään liimattiin vuorikangas, ja sitten päätykankaiden leveydellä päätettiin kuinka paljon käsilaukku aukeaa. Ja näin oli sisäosa valmis. Ulkopuolen kimppuun! Tai oikeastaan ensin tehdään välikerros: ohuesta vanusta pienet täytteet kansien päälle, ja pala puutikkua saranan kohdalle pitämään laukku pystyssä (ei toiminut tekemissäni laukuissa kuin satunnaisesti, mutta näin kyllä muilla laukkujen pysyvän pystyssä.) Ja sitten liimaamaan päällikangas. Tämän jälkeen saattoi tyytyä hienoon tyynyyn, jos epäili omia kykyjään leikata päällikangas aivan reunan vierestä, mutta tässä pajassa kaikki aukaisivat laukkunsa. Palanen kultalankaa reunusti laukun yläreunan ja toiset palaset toimivat kahvoina.

Kaikki tämä oli melko yksinkertaista, mutta sitten päästiin tarkkuusosuuteen: Cilla jakoi kaikille pienen ketjun palasen, joka liimattiin laukun toiseen reunukseen. JA TÄHÄN ketjun palaseen liimattiin vielä kaksi pienen pientä kristallia.( Ne saattaisivat olla Swarowskin kristalleja, olennaisinta ovat hakusanat "swarowski pointed back"). Pienimmät, jonka löysin ovat kooltaan 0,9-1 mm (ei, en tilannut näitäkään). Laukku oli valmis!!

Laukkuun olisi saanut vielä liimata asiaan kuuluvan logon, mutta koska tuo gobeliinikangas ei oikein vaikuttanut Diorin tai Louis Vuittonin tyyliltä, jätin sen liimaamatta. Sen sijaan Lotalle valmistunut toinen laukku, kultaista bling-blingiä sinisellä silkkivuorilla sai kylkeensä Guccin logon. Ja näitä en kyllä onnistunut löytämään mistään. Cilla sanoi ne ostaneensa joiltakin messuilta Italiasta, joten olisikohan tämä hyvä tekosyy vierailla Miniatura Italiassa?

Käsilaukkupajan jälkeen pidimme kevätkokouksen, ennätysnopeasti. Saimme vastuuvapauden viime vuodesta (Yippee!) ja säännöt muutettiin niin, että jatkossa hallitus istuu kaksi vuotta.

Kokouksen jälkeen onnistuin (=jouduin) tekemään pienen kierroksen WeeGeessä, kun etsin lastani, jolle en ollut muistanut antaa paluuaikaa. Sieltä se löytyi Lelumuseosta hiihtelemästä (kirjaimellisesti!), ja hänet palautettiin helmienkelipajaan melkein ajoissa. Ja se oli kiltisti tehty, että hän antoi kotona hopeisen helmienkelin tarvikkeet sisarelleen kun piti itse tekemänsä kultaisen enkelin(, joka on tosin hukassa jossakin hänen huoneessaan...)

Kaiken tämän jälkeen oma keskittymiseni jalokivikorun ja sen rasian rakentamiseen oli hiukan heikossa. Mutta periaate oli melko tavalla sama kuin käsilaukussa: tällä kertaa pehmuste tuli vain rasian sisälle kankaan alle. Itselleni kävi niin, että valitsemani sisäkangas oli niin ohut, että liima tuli siitä lävitse, joten liimasin sen päälle kukkakangasta, ja sanoisin että tuli parempi kuin alkuperäisestä. Medaljongin päällystin ohuttakin ohuemmalla nahalla, ja reunan koristelin kultapulverilla. Sitten rakentamaan kameekorua rasiaan: Seija vierestä keksi reunustaa kameen kultaisilla "palloilla, ja sitten ketjun paloihin liimattiin taas niitä Swarowskin kristalleja. Ja päällä lukee tietysti Cartier! Hiukan tuli lopussa kiire, enkä ole aivan tyytyväinen ketjun oikeaan puoleen, joten välttämätä olisi hankittava oikea ketju Cartierilta malliksi...(Luulen ettei miehen elatus kata tätäkään, kun se lasketaan tuolla perusteella nukkekotitarvikkeeksi!)  Mutta onhan minulla sentään ainekset toiseen korurasiaan ja ketjuun!

Eikä kerrota miehelle mitä maksoin noista Cillan tekemästä liivistä, kellosta ja metallinauhoista!