Pitkästä aikaa takaisin kirjoitushommissa, blogissa siis. Yhdistyksen lehden pääkirjoituksen kirjoittaminen on tavallisesti riittänyt, mutta viime aikoina on tullut sellainen olo, että sitä on ihan out, kun ei päivitä blogiaan. Kun vielä ehtisi käydä lukemassa muiden blogeja. Täytyykin käydä tsekaamassa tänään Tarun, Hannan ja Larissan blogit...

Mutta taitaa olla parempi, että en ole vähään aikaan käynyt lukemassa ainakaan Tarun blogia. Jaoimme viime viikonloppuna Tampereella myyntipöydän, ja jos olisi ehkä tarttunut jotakin matkaan, jos olisin asiaa etukäteen miettinyt. Nyt olin - ja olen edelleen - niin kyllästynyt pieniin ihanuuksiin, joita pompaa esiin joka laatikosta ja pussukasta jonka aukaisen (remontin jäljiltä kaikki on edelleen sekaisin). Ja kun niille ei ole kotia, johon ne laittaa.

Tuota asiaa ei oikein auta uusi nukkekotikaan, jonka hankin Gepettolta messuilla. Se vain kutsui minua...Ehkäpä olisin miettinyt toisen kerran, jos se ei olisi ollut ilmainen (= 25 EUR). Minun laskuopissani tuo summa on ilmainen, etenkin kun vertaan sitä edelliseen isompaan (=pienempään, skaala oli 1:48, ja sitä pienempiä ei lasketa) taloon jonka hankin Chicagosta:Se maksoi 175 dollaria.  Okei, talossa on useampi huone ja paljon enemmän osia sekä kokoamisohjeet, mutta silti...Aivan ihana tuo talo tuolla hyllyn päällä on, suorastaan huutaa "sisusta minut". Ainoa vika jonka siitä keksin on että se on n. skaalassa 1:30, mikä tarkoittaa että kaikki tavarat täytyy rakentaa itse, mutta onko se oikeastaan vika?

Tuhlaus alkoi Lehelmän Leealta löytyneestä Led-katulampusta, joka poistaa tarpeen tehdä mehupillijohdotuksia Lotan Tudor-talon pihaan, mutta kohtalokkaimmaksi koituivat tällä reissulla pitsit (eivätkä Miniaturas-lehdet, kuten pelkäsin etukäteen. Mutta niitä sallin itselleni vain kolme!) Asiaa ei auttanut se että Taru onnistui valitsemaan Pitsileidi Maijan pöydästä kaksi isoa satsia pitsiä sen jälkeen kun olin ensin itse hakenut (yli)annostukseni samaisesta paikasta. Valitettavasti päädyin vain muihin toimittajiin, mutta ehkä tällä kertaa määrä korvasi laadun!

Kaiken kaikkiaan en jäänyt montaa kymppiä tappiolle reissusta, mikä on hyvä juttu: Mieheni on luvannut elättää minut, mutta elatus ei kuulemma kata nukkekotitavaroita!