Hanna kyseli blogissaan minihaaveista, ja oikein pelästytti minut: Tämä haave on niin iso, siis pieni, että se vaatii kyllä ihan pienen, siis ison, kirjoituksen tänne.

Sinäänsä tämä ei ole enää haave, vanerinpalaset ovat saapuneet Ameriikasta, ja ovat totutelleet pahvilaatikossaan jo melkein puoli vuotta Suomen ilmanalaan. (Tiina, mitenkäs sinun lähetyksesi laita on? Joko se on päässyt laatikosta pois?)

Ja niille, jotka ovat sitä mieltä, että kaksi nukkekotia on aivan riittävä määrä aikuiselle naiselle, haluaisin korostaa, että olin todellakin etsimässä Lotalle omaa nukkekotia, en itselleni. Mutta kun tämä kaunotar vain oli liian pieni leikkimiseen (1:24), niin pakkohan se oli hankkia itselle. Ja Lotta reppana, hänellä ei siis vieläkään ole nukkekotia - emmehän me laske muumitaloa, muovista onginnasta voitettua eikä puista kaksi huoneista maalaistaloa, jossa asustaa koiraperhe, kunnon nukkekodeiksi.

No, Lotta kyllä tulee pääsee asumaan tuohon pieneen kaunottareen, mutta siitä seuraavassa jaksossa.

Greenleaf Fairfield dollhouse - Tämä on kuva valmistajien sivulta, suomalaiseen versioon samasta paketista voi tutustua vaikkapa Eijan Hienoimmat nukkekotini - kirjassa. Tunnistaakohan minun versiotani samaksi taloksi kunhan tämä haave on toteutunut?