No, uuden villapaidan se sentään sai tehtyä. Vai onko se uusi, kun on aloitettu ties koska? Lanka ainakin on haettu Ameriikasta asti, ja esiteltykin täällä blogissa. Mutta ei se Elina jaksanut noin helppoa mallia kovin kauaa, etenkin kun oli jo tehnyt minulle toisen, hiukan paremmin sopivan. Vaikka aika mukava tuostakin tuli. Mutta oli pakko antaa se Sofialle, raukalle ei ole hankittu vaatteen vaatetta sen jälkeen kun hän kotiutui Forssasta.
Sinäänsä hauska sattuma, että kuvat tuosta paremmasta villapaidastani oli myös otettu Snadin aikoihin:
]]>Lueskelin juuri uutta Nukkekoti-lehteä. Elina oli näköjään luvannut päivittää tänne blogiin kuvia kaikista 24 nukkekodista ja pienoishuoneesta, jotka se oli kaivanut esille pakinaa varten. No, ei ole ehtinyt. Selitys löytynee kuvasta.
Kyllä, se on lukenut ainakin jotakin jokaisesta kuvan kirjasta viimeisen puolentoista viikon aikana. Ai miksi? 1900-luvun lopun kotimainen kirjallisuus-kurssi. Se onkin viimeinen perusopintojen kurssi, mitä Avoimessa Yliopistossa opetetaan ja joka on suorittamatta - huomiseen saakka.
Tietysti jos Elina olisi ollut fiksu, se olisi mennyt viime viikolla tenttiin: olisi selvinnyt kolmen päivän lukemisella ja kolmen tunnin kirjoittamisella. Mutta tentit eivät ole hauskoja ja käsikin tulee kipeäksi kirjoittamisesta.
Esseet ovat paljon hauskempia: voi lainata kirjaston tyhjäksi kirjoista, istua kotosalla, perehtyä asiaan ja suoltaa ulos viisi-kuusi sivua tekstiä (+ kansilehti ja lähdeluettelot jne.). Henkistä aikaahan kuluu pari viikkoa yhteen esseeseen, ja niitä piti kirjoittaa kaksi: ensin vertailla perinteistä ja modernistista kirjallisuutta, ja nyt sitten naiskirjallisuutta. Kuvassa on siis vain naisesseeseen liittyvä kirjallisuus, eikä ihan kaikki sekään...
Ottaen huomioon, kuinka vaikeaa kirjoittamisen aloittaminen on, tuo lausunto esseiden hauskuudesta pitäisi kyllä kyseenalaistaa. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen on eräs tekosyistä... Toisaalta, kun pääsee alkuun, aika katoaa ja lopettaminen on vielä vaikeampaa. Mutta huomenna aamulla se essee lähtee eteenpäin!
PS. Ai, mihin Annika on joutunut? Se on sovittamassa uutta mekkoa....
]]>- Henrietta, just sen takia Elina muisti, että mekin ollaan olemassa. Se haluaa näyttää kuinka iso se kivi oikeasti oli.
- No tuolla se hiukan pikottaa. Mennään katsomaan lähempää!
- Jos olisi kauniinpi päivä, niin tätähän voisi mainiosti käyttää piknik-paikkana, tämä on niin tasainen.
- Joo ja pysyy varmasti paikallaan, painaa joku 150 kiloa.
- Mitä? Millä ne sen sai siirrettyä?
- No, se vaati ensinnäkin yhden rautakangen oston, mutta kun siitäkään ei ollut apua, niin Jouni kävi hakemassa vinssin autosta. Sen kun kiinnitti syreenipensaan juurelle, niin jopa rupesi järkäle siirtymään.
- On se hyvä että on tuollainen insinöörismies talossa.
- Elina varmaan korjaisi heti, että diplomi....
- Onhan se itsekin DI. Mutta sitä kyllä kiinnostaa enemmän nuo kasvit. Ratsasi kaverinsa puutarhan lauantaina, ja katso mitä se sai saaliiksi: pariakin erilaista maksaruohoa, isommista kasveista puhumattakaan.
- Juu ja siitä käynnistä puutarhamyymälässa pitää olla ihan hiljaa...
- Onkos se sinun kotisi edistynyt?
- Ei nyt vähään aikaan. Elina jäi pohtimaan valaistusta, mutta tänä aamuna se tilasi Kouluelektroniikasta paristopitimiä, jotta saadaan paristo kiinni taloon. Vielä kun se jaksaisi lämmittää kolvin ja laittaa hiukan lisäjohtoja led-listaan ja valokytkimen.
- No siihen voikin sitten mennä aikaa. Jos se nyt edes saisi siivottua nämä kirjan jämät pois keskeltä olohuoneen pöytää...
]]>- Annika!
- No mitä?
- Elina on kyllä outo. Ensin sitä ei yhtään huvita moneen kuukauteen, ja yht'äkkiä se ryhtyy rakentamaan mulle kotia.
- Ääh, sillä on vain kesäflunssa. Ja käsi kipeänä, ettei se voi neuloa. Muuten se olisikin tuolla puutarhassa kampeamassa sitä isoa kiveä.
- Mennään katsomaan!
- No on se kyllä aika iso. Mitä se meinaa tehdä tuolla?
- Kai se vaihtaa sen noiden pienempien reunakivien paikalle.
- Mitä se niillä sitten tekee?
- Ei se oikein tiedä, ehkä se laittaa tähän uuden kukkapenkin. Mennääs katsomaan noita kultapalloja hiukan lähempää.
- On tainnut olla yöllä aika kova sade.
- Joo, kun ne on noin taipuneet. Mutta on ne kauniita tuota kuusiaitaa vasten.
- Ääh, nyt rupeaa satamaan. Mennään sisälle katsomaan onko se mun taloni edistynyt!
- No jo sen olisi aikakin valmistua! Tarvikkeet on hankittu jo ennen kuin Kierrätyskeskus muutti Matinkylästä!
- Paraskin puhuja! Sulla ei ole edes hajua, millaisen kodin sä haluaisit!
]]>Mutta nyt on Snadi hommat siirretty, ainakin suurimmaksi osaksi pois omilta harteiltani, mikä on toisaalta surullista ja toisaalta helpotus. Jotenkin vain kaipaan tällä hetkellä aikaa tehdä vain ja ainoastaan omia juttujani. Tuntuu että ne ovat kasaantuneet - pahasti. Tokihan kiire syntyy ahneissa aivoissa, kuten isäni aina sanoo. Ja minä tunnustan olevani ahne: on niin paljon kivoja asioita, joita pitäisi ehtiä tekemään.
Tällä viikolla olen kyllä ehtinyt: 1) aloittaa uuden liivin neulomisen 2) tehdä Heikille tilkkuliivin (melkein valmis, mutta ompelulankaa tarvitaan lisää) 3) poistanut pahvit kangasnäyte pinkoista 4) vienyt 10 senttiä 90-luvun käsityölehtiä kierrätykseen ja lisää on matkalla 5) siivota komerollisen pahvilaatikoita kierrätykseen (eli tunnustan etten koskaan käytä niitä postittaakseni pieniä nukkekotiesineitä...) joten Heikin makuupussi ja rinkka mahtuvat komeroon.
Viimeksi mainittun toimenpiteen sivuvaikutuksena minulla oli tänä aamuna vielä kaksi tyhjää pahvilaatikkoa tuolla nukkekotivarastossa. No, enää ne eivät ole tyhjiä, kun täytin ne tilkkukankailla (=kangasnäytteillä). Mutta makuuhuoneessa on yksi tyhjä hylly noiden käsityölehtien paikalla: totesin nimittäin että voisin oikeastaan tyhjentää kolme metriä käsityölehtiä, ostaa 3-4 vuodessa ohjeen ravelrystä (max yhteensä 40 euroa) ja täyttää hyllyt sen sijaan langoilla....
Nukkekotikeittiö on ajatuksissa, mutta ei ole edistynyt kuin sen verran, että verhoon on löytynyt - luultavasti - koristenauha. Sen verran järkyttynyt löydöksestä kuitenkin olen, etten ole vielä tehnyt verhoja: minun tyylikkääseen, vihreä-ruskeaan keittiööni viininpunaisin maustein, eksyy vaaleanpunaista.... vai pitäisikö olla tylsä ja mennä vihreällä?
]]>Laatikot ovat kooltaan n. a4 x 20, ja niitä on 10 kappaletta siinä 40 sentin levyisessä ja 2 metriä korkeassa Lundianpätkässä, jota siivoilin. (Sitten on vielä toinen samanlainen hyllynpätkä, ja kaksi 238 cm korkeaa ja puolet metrin levyisestä ja...) Ja sitten sanotaan, ettei tämä harrastus vie paljon tilaa... Kuvassa on siis puolet nukkekotitavaroilleni pyhitetystä kirjahyllystä. Laatikoissa on ylhäältä 1) Tekoturkista ja huopaa 2) Nahkaa 3) Kangasnäytteitä 4) Ristipistotöitä ja ohuita lankoja (joita on myös ruskeissa keksirasioissa ja sinisessä pahvilaatikossa ja...) 5) Kukkamateriaaleja 6) punaisessa laatikossa karmaiseva sekasotku 7) Nukkekodin nukkekoteja ja muita tarvikekittejä 8) Lotan nukkekodin tarvikkeita 9) tyhjiä rasioita (ihan oikeasti kuvittelen tekeväni näistä jotakin :-) 10) huonekaluja. Mutta kaksi laatikkoa pitäisi saada tyhjäksi, jotta saisin rakennettua nalleille kodin...
Joka tapauksessa rakentelin onnellisena laatikoista löytyneille Kotte toysin tuoleille ja Mirkan syöttötuolille sitä viime viikolla mainittua keittiötä, ja arvuuttelin olisiko minulla varaa tilata 80 euron (ilman lähetyskuluja Englannista) Aga-uuni. (Ei ole, mutta silti saatan tilata sen. Vai pitäisikö minun ostaa sittenkin 5 euron Lindt-suklaarasia ja tutkia onko siinä Agan-luukuiksi kelpaavia muoviosia?) Mutta sitten kaapistojen rakentaminen tökkäsi maanantaina, joten pahoitteluni, ei kuvia keittiöstä vielä tällä viikollakaan.
Jatkoin kevätsiivousta eilen myytäviin nukkekotitavaroihin, ja niiden listaamiseen sitten menikin puolet päivästä. Ja sitten tämä HYVÄ IHMINEN jatkoi listaamalla tori.fi:hin kaikki nurkissa pyörineet lasten ulkovaatteet, ratsastustarvikkeet ja löytyipä tyttäreltä yhdet taekwondo-suojatkin. No, homma jatkui vielä tänäänkin, mutta siellä on melkein 50 tavaraa (kyllä, tämä on mainos!)
Ja mainoksen vuoksi ajattelin laittaa tähän vielä noita kuvia pienistä jutuista, joita laittelin tuonne FB:hen Nukkekotikirppikselle, kun en ole varma olenko koskaan niitä tänne blogin puolelle laitellut. Laukusta ja Satiinipeitosta kyllä löytyy ihan ohjeetkin tuosta sivupalkista.
Mutta ensi perjantaina seuraava sepustus, kunhan Model Exposta on kotiuduttu!
]]>Mutta näyttely oli ja meni, ja talo nököttää jo vihdoin ylhäällä kirjahyllyn päällä: ehkäpä se on liian korkealla, että sitä viitsisi alkaa ehostamaan. Vai miksi mahtoi tällä viikolla käydä niin, että listasin innokkaana kaikki puuttuvat tavarat rintamamiestalosta, rakentelin lasten kanssa koululla nukkekotia ja kun pääsin kotiin, aloitin kokonaan uuden pienoishuoneen rakentamisen. Mutta siitä lisää ensi viikolla, kun se on hiukan enemmän edistyneessä tilassa...
]]>Okei, noita mattoja on kaksi. En ole vielä kokeillut sopivatko värit rintsikkani olohuoneeseen. Tai ovatko ne paremmat kuin sinne aiemmin hankitut matot, jotka olin jo onnellisesti Turuus unohtanut...
Ja...tunnustan. Happy Little Muffinilla oli sen verran hauskoja joulujuttuja, että olihan se pakko sortua hiukan isompaankin mittakaavaan. Mutta varsinainen romahdus kävi Larissan pöydässä. Minulle on selkeästi kehittymässä jonkinlainen intohimo, kyllä, KUKKARUUKKUIHIN. Larissan ruukut ovat sellaisia, että kun niitä katselee, niin tuntuu että tuo on saatava, ja tuo ja tuo ja...(ja tuota naisfiguuria olin tuijotellut jo muutama vuosi sitten Turun messuilla, joten sitä ei lasketa:-)
Ja minkäs minä sille mahdan, että tyttöjen äiti oli eksynyt Tarun pöydälle....
]]>]]>
Aivan oikein, Californiassahan sitä oltiin. Lähdin viime viikolla lentävän maton kanssa kohti Santa Claraa, Silicon Valleyhin langon 50-vuotissynttäreille ja eilen tultiin takaisin, mikä selittänee tekstin sekavuuden.
Olin jo kesästä asti suunnitellut, kuinka lentävä matto edistyy, kun viettää yhteensä yli vuorokauden lentokoneessa. Vielä matkaan lähdettäessä mietin kuvaavani maton joka lennon jälkeen, mutta heti ensimmäisen etapin jälkeen totesin, että nyt jää lentävä matto tekemättä, kun niska vetää ihan jumiin. Niin että tuli ensimmäinen viikko kokonaan ilman käsitöitä ties kuinka pitkään aikaan. Jopa mukaan pakattu neulomus sai olla rauhassa. Mutta tässä lentävä matto toisen (tai kolmannen, en ole varma) Ameriikan matkansa jälkeen. Euroopan matkoja en sen kohdalla edes yritä laskea, mutta matto on aikanaan hankittu ensimmäiseltä Ruotsin messumatkalta.
Nukkekotinähtävyyksiä ei matkaan sattunut. Eniten jäi harmittamaan Walt Disneyn perhemuseo San Fransiscossa. Walt-setä nimittäin keräili miniatyyrejä, jotka eivät näyttäneet ainakaan lehtijutussa ihan tusinatavaralta. Sitä löytyi sen sijaan China Townista, mutta mikään näyteikkuna ei saanut aikaan ostoreaktiota. Mieleen jäi yksi todella hieno rumpusetti, mutta kun ei ole orkesterin rakentaminen mielessä.
Paitsi että Kinokuniya-kirjakaupassa oli myynnissä todella hienoja laser-leikattuja hahmoja orkesteriiin, mutta sovitaan että tuo 1:100-skaala on hiukan suuri. Hinta oli myös Ameriikassa lähes kaksinkertainen, mitä nyt katsoin tuota hintaa netissä ja jenin vaihtokurssia, tosin ilman postikuluja... Mutta matkaan tarttui kaksi japanilaista paperirakennusta: oikeastaan halusin ostaa Nanoblockeja, mutta jotenkin nuo paperiversiot olivat kiinnostavammat, eikä niitä ole näkynyt Suomessa. Ja pojalle tuli sentään ostettua Chrysler Building. Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun 16 cm korkea pilvenpiirtäjä oli kasassa. Kuvassa myös muita matkatuliaisia: ovi Fairfieldiin, pienet aakkosleimasimet ja sorvattuja cocktail-tikkuja. Ja kun Ameriikassa kaikki on suurempaa, niin kahvitikutkin tulevat mukaan. Ikävää, ettei niitä löytynyt ostettavaksi lähi-Walmartista.
Varsinaisia nukkekotikauppoja ei aivan San Fransiscon keskustassa olekaan. Pohjoispuolella on ilmeisen iso Dollshouses, Trains and more, mutta sinne olisi ollut Muir Woodsista (jossa on sitten vain TOOSI ISOJA puita, hieno paikka) muutama kymmenen mailia, niin kuljettaja ei suostunut ajamaan. Sen sijaan pysähdyimme yhdellä paluumatkalla San Carlosissa olevaan Shellie's Miniature Maniaan. Olivat juuri sulkemassa kun saavuimme, ja kun myytävät tavarat olivat kaapeissa asetelmissa, niin en ehtinyt oikein perehtyä asiaan enkä ottaa kuvia. Mutta kyllä kaikenlaista tarttui mukaan...
...kuten Miniature Collector-lehtiä. Muuten en viitsinyt juurikaan ostella kirjoja tms. lähinnä matkalaukun koon takia, mitä nyt Nicky Epsteinin kirja Knit's for Dolls, Vogue Knitting- ja Haute Doll-lehdet. Ei, en ole siirtymässä isompaan kokoon, mutta nuo ovat niin inspiroivia.
Nimittäin lankoja tuli taas ostettua. Sunnyvalessa on aivan lähekkäin tilkkutyökauppa , lankakauppa ja askartelukauppa. En uskaltanut edes vilkaista kankaita, mutta ompelulankoja löytyi tosi upeita. Myös Fyberspatesin 800 m/100 g -lankaa tarttui kolme kerää mukaan, joten kohta täytyy päästä neulomaan. Todella harmittaa kun askartelukauppa jäi väliin ajanpuutteen takia. Mutta sitten seuraavalla kerralla...
]]>